Töissä TAMKissa - Kokemuksia työstä Takuulla tekemistä -projektissa

Takuulla tekemistä! -projektissa olemme tiedottaneet lyhytvideoilla ja blogiteksteillä erilaisista mahdollisuuksista, joihin omaa elämänpolkuaan etsivät nuoret voivat tarttua. Itselläni kävi todella hyvä mäihä, kun pääsin tähän projektiin oman alan töihin heti medianomiksi valmistumisen kynnyksellä. Projektissa työskentely sopi elämäntilanteeseeni kuin nenä päähän, sillä saatoin tehdä osa-aikaisesti myös toista työtä ja toteuttaa samalla omaa taideprojektia. Oli mielenkiintoista nähdä TAMKin toimintaa myös henkilökunnan näkökulmasta.

TT! -projekti tarjosi minullekin Takuulla tekemistä!

Pääsin projektin aikana tekemään tuottajan, ohjaajan, toimittajan, äänittäjän ja näyttelijän tehtäviä. Yksi työtehtävistäni oli yhteydenpito videoiden toimeksiantajiin, eli niiden tahojen edustajiin, joiden toiminnasta videomme kertovat. Toteutimme yli 50 videoo lähes neljällekymmenelle eri toimeksiantajalle. Videot löydät Youtube-tililtämme Takuulla tekemistä! nuorisotakuulla, käy katsomassa.

Kevään 2015 tiimiläisiä: Katri, Helena, Virva, Veera ja Mari.

Yhteydenpito oli aluksi jonkin verran jännittävää, mutta hankkeen edetessä huomasin, miten ilahtuneina meidät otettiin vastaan videoita kuvaamaan. Aikaisemmin olin ollut mukana tekemässä videoita harjoitustöinä osana AMK-opintoja, mutta tällä kertaa vastassa olivat oikeat asiakkaat! Koin todella hyödylliseksi kartuttaa kokemusta siitä, miten kohdataan uusia yhteistyökumppaneita. Sähköpostien nakuttelu ja puhelinsoitot tuntuivat vähitellen aivan luontevilta puuhilta. Tukea ja neuvoja sain fiksulta, lahjakkaalta ja hauskalta tiimiltämme.

 

 

Tuottajan parhaat kaverit: Google ja ruutuvihko

Projektimme on Euroopan unionin sosiaalirahaston sekä Ely-keskuksen rahoittama, myös TAMKilta on omarahoitusosuus. Lisätietoa ohjelmista rakennerahastokauden 2007 - 2013 arkistosivulta. Ulkopuolisten rahoittajien mukanaolo vaikutti työskentelyymme siten, että tiimimme tuli ottaa huomioon rahoittajien toiveet ja näkemykset projektin toteutuksessa. Lisäksi työmme dokumentoitiin rahoittajia varten. Opinkin kirjoittamaan muistiinpanoja ja kommunikoimaan työtovereiden kanssa Google-työympäristön avulla. 

Kuvan lähde: Wordpress.com

Tehtävät vaativat tietynlaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä, jotka koin henkilökohtaiseksi haasteeksi: on esimerkiksi eri asia myöhästyä videotiimin palaverista kuin oppitunnilta. 

Kirjoitinkin usein to do -listoja tehtävistä töistä, jotta muistaisin pitää yhteyttä eri toimeksiantajiin ja kirjoittaa some-päivitykset ajallaan. Pientä sähläämistä ja unohduksia sattuu elämässä aina, mutta onneksi tarjoutuu myös tilaisuuksia skarpata!

 

 

Olipahan kokemus!

Tutustuimme moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ihmisiin. Huomasin, että nuorille on tarjolla monenlaista tukea oman elämän rakentamiseen, vaikka itse en tiennyt esimerkiksi Nuorten talosta tai Te-toimiston uraohjauksesta aiemmin. Näihin palveluihin kannattaa tarttua!

Kuvan lähde: Photosof.org

Erityisen mukava muisto jäi Mikä ihmeen nuorisotakuu? -videon kuvauksista. Kuvasimme videota viime kesänä aurinkoisena päivänä, jonka aikana ehdimme kiertää Tampereen puistoja kameran kanssa sekä pysähtyä jäätelökioskille hyvin ansaitulle tauolle. Innostuneena kirjoitin Nuorisotakuusta myös oman juttuni Hyvä, paha Nuorisotakuu? 

Nyt projektin päättyessä jään odottamaan innolla uusia haasteita. Kiitokset blogilukijoille sekä videoiden katsojille minunkin puolestani - pitkää kuumaa kesää kaikille!





...........................
Kirjoittanut:
Mari Heikkilä,
TT! -tuottaja
Takuulla tekemistä!

Kaikenkirjava sairaanhoitajan ammatti

Moni nuori näkee sairaanhoitajan ammatin turhan mustavalkoisesti. Sairaanhoitajan ammatti ei ole pelkästään pyllyjen pyyhkimistä, syöttämistä ja lakanoiden vaihtoa. Itse asiassa monissa sairaanhoitajan työpaikoissa ei tarvitse tehdä tällaista työtä lainkaan. Sairaanhoitajana kohtaa monenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Ihminen nähdään kokonaisuutena, ei ainoastaan sairautena. Opinnoissa sivutaan jonkin verran muiden ammattien sisältöä, kuten sosiaalipolitiikkaa, farmakologiaa ja lääketiedettä. 

Sairaanhoitajan ammatti avaa monia ovia. Jatkokoulutusmahdollisuuksia on paljon. Opiskelua voi jatkaa muun muassa psykoterapeutiksi, seksologiksi tai hoitotyön lehtoriksi. Sairaanhoitajat työllistyvät useisiin erilaisiin työtehtäviin. Sairaanhoitajana voi olla töissä sairaalassa monilla eri osastoilla, leikkaussalissa, vanhainkodissa, vuodeosastoilla, kotihoidossa, psykiatrisessa sairaalassa, työterveyshuollossa, poliklinikalla, lastenkodissa, vankilassa tai erilaisissa yksityisissä firmoissa kuten lääkefirmoissa. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon. Sosiaali- ja terveysalalla työllistyy yleensä hyvin. Suomalainen sairaanhoitajakoulutus on myös arvostettu muualla maailmalla.

Kuva: Sairaanhoito-opiskelija työharjoittelussa maailmalla

 

Sairaanhoitajan ammatin arvostus

 

Jos sairaanhoitajan pieni palkka tai vähäinen arvostus Suomessa häiritsevät, voi aina harkita lähtevänsä ulkomaille töihin. Monissa maissa sairaanhoitajan palkka on hyvä elintasoon nähden. Esimerkiksi Keniassa sairaanhoitajan palkka on kuusinkertainen verrattuna Keniassa asuvien keskimääräisiin tuloihin. Yhdysvalloissa sairaanhoitajan ammatti on arvostetumpi ja paljon paremmin palkattu kuin Suomessa. Sairaanhoitaja voi saada jopa enemmän palkkaa kuin Suomessa työskentelevät lääkärit. 

Ulkomailta löytyy myös enemmän jatkokoulutusmahdollisuuksia. Sairaanhoitajan koulutuksella voi esimerkiksi opiskella kahdessa vuodessa ”lääkärin assistentiksi” (=Physicians assistant) Yhdysvalloissa. Lääkäri ja Physicians assistantin työnkuvat eroavat siinä, että Physicians assistant ei saa tehdä kirurgin töitä ja he työskentelevät lääkärin valvonnassa. Työnkuvat ovat muuten lähes samanlaiset ja yhdysvalloissa tuleekin helpommin palkatuksi Physician assistanttina kuin lääkärinä. Samaa koulutusta on tarjolla myös Iso Britanniassa. Työnkuvissa saattaa tosin olla jonkin verran eroja.

Kuva: Lastenosasto, Kenia.

Punaisen ristin kautta katastrofialueelle avustustyöntekijäksi

Avustustyöntekijäksi voi lähteä kuka tahansa sairaanhoitaja, kenellä on ikää 25-55 vuotta ja työkokemusta vähintään kolme vuotta. Myös englannin kielitaito tulee olla hyvä. Avustustyöntekijänä tulee sopeutua arvaamattomiin oloihin ja tulla toimeen monikulttuurisissa työolosuhteissa. Avustustyöntekijäksi pääsee myös useiden muiden ulkomaisten järjestöjen kautta, jolloin työkokemustakaan ei tarvitse olla niin montaa vuotta. Avustustyöntekijänä voi tehdä palkallista tai palkatonta työtä. Rohkeimmat ostavat lentoliput katastrofialueelle ja etsivät paikanpäältä järjestön tai pystytetyn kenttäsairaalan, jonne menevät vapaaehtoistyöhön. Sotasairaaloissa on töissä paikallisia ihmisiä eikä useimmilla ole mitään hoitoalan koulutusta. Sairaanhoitajat toimivat esimiestehtävissä ja joutuvat opettamaan paikallisille ihmisille hoitotyön perusasioita.

"Kun Punainen Risti saa katastrofista hälytyksen, ensimmäinen katastrofivalmiusyksikkö on lähtövalmiina 48 tunnin sisällä. Ensiksi saapuva ryhmä pystyttää sairaalan tai terveysaseman ja alkaa antaa akuuttivaiheen apua. Kaikki välineet ja tarvikkeet, esimerkiksi teltat, sängyt, lääkkeet ja leikkaussalin välineistö on pakattu laatikoihin, jotka kulkevat Suomesta kriisialueelle Punaisen Ristin yksikön mukana.” –Sirpa Tuhkanen, SPR-sairaanhoitaja

...........................
Venla
Takuulla tekemistä!
Hoitotyön koulutusohjelma

Oman alan löytyminen

Kukapa nuori ei olisi jossain vaiheessa elämäänsä pähkäillyt opiskelu- ja urasuuntautumistaan. Omien intressien löytäminen ja niiden seuraaminen ovat kuitenkin avainasemassa onnellisen tulevaisuuden kannalta. Tämän tekstin aiheena oleva nuori on löytänyt oman tiensä läpi yritysviidakon – haasteista huolimatta.

Nuori muiden joukossa

Kiinnostavan opiskelu- ja työpaikan saavuttaminen ovat jo itsessään suuria ponnistuksia. Lisähaastetta voi luoda myös se, mikäli opiskelijalla tai työnhakijalla on ominaisuus joka poikkeaa valtavirrasta. Matti Volkkilalla on CP-vamma, joka on tarkemmin sanottuna synnynnäinen keskosuudesta aiheutunut liikuntavamma. Tämä vaikuttaa Matin päivittäiseen elämään liikkumisen haasteina sekä apuvälineiden tarpeena. Matti Volkkila on kuitenkin upea esimerkki siitä, mikä merkitys omalla asenteella ja periksiantamattomuudella on nykypäivän liike-elämässä, kuin myös työllistymisessä. Matti ei ole antanut liikuntavamman haitata, vaikka hän onkin kohdannut jos jonkinlaista suhtautumista asiaan. Matin tapauksessa liikuntavamma vaikuttaa  niin, että hänelle eivät sovi ruumiillisesti raskaat työt, tai tehtävät jotka vaativat tavaroiden nostelua. Matti myös käyttää liikkumisen apuvälineenä kävelykeppejä. Siitä huolimatta hän on työllistynyt haluamalleen alalle ja koulutustaan vastaaviin töihin.

Kuva: Matin pärjääminen on perustunut hyvään
asenteeseen ja periksiantamattomuuteen.

Työpaikka omalta alalta

Matti kokee olevansa itselleen sopivalla alalla, sillä hän työskentelee markkinointiassistenttina Handico Finland Oy:llä. Matin työnkuva pitää sisällään muun muassa esitetekstien suunnittelua, yrityksen nettisivujen ylläpitoa ja päivitystä, erilaisia projekteja sekä messuosallistumisiin liittyviä järjestelyjä. Hänen työpäivänsä noudattelevat tyypillistä toimistotyöaikaa, eli työskentely tapahtuu kello 8 - 16. Yrityksessä on huomioitu Matin liikuntavamma, joten työskentely sujuu mallikkaasti. Matti kokee työn mieluisaksi, sillä vaihtelua tulee niin työpäivien sisällön kuin työtehtävienkin suhteen. Yrityksenä Handico Finland Oy on yksi Suomen johtavista apuvälinealan toimijoista. Handicolla työskentelee noin 30 apuvälinealan osaajaa, joihin Matti myös lukeutuu. Yrityksellä on kaksi toimipistettä, jotka sijaitsevat Pirkkalassa ja Helsingissä. Matti työskentelee Pirkkalassa, mutta yrityksen laaja asiakaskenttä kattaa koko Suomen.

 

 

 

Opiskelupaikan saaminen ja työharjoittelun merkitys

Matti on ollut Handicolla vakituisessa työsuhteessa kesäkuusta 2014 lähtien, mutta hän on päässyt näyttämään osaamisensa jo aiemmin suorittamansa työharjoittelun kautta. Matti on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa  liiketalouden tradenomiksi, ja hän valmistui kesällä 2014. Matti suoritti opintoihin liittyvän työharjoittelun osittain Handicolla, ja ahkera työntekijä palkittiinkin vakinaistamisella valmistumisen jälkeen.

Matti on aina pitänyt liiketaloutta kiinnostavana aihealueena, mutta hän suunnitteli myös kääntäjän ammattia pohtiessaan omaa polkuaan. Matti haki aikanaan Tampereen yliopistolle, mutta opiskelupaikka jäi saamatta. Matti haki myös liiketalouden kansainväliseen International Business – koulutusohjelmaan, johon pääseminen jäi pienen piste-eron päähän. Tie vei kuitenkin suomenkielisen koulutusohjelman puolelle ja omat vahvuudet löytyivät markkinoinnin ja projektijohtamisen parista.

 

Vapaa-aikaa Volkkilan tapaan

Omien kiinnostusten kohteiden löytäminen on tärkeää myös sen vuoksi, jotta pystyy rentoutumaan mukavien asioiden parissa koulun ja/tai töiden ulkopuolella. Vapaa-ajallaan Matti käy kuntosalilla, mutta myös kahviharrastus vie miehen aikaa. Matti on kiinnostunut erikoiskahveista ja -keittimistä sekä erilaisista kahvilajikkeista. Hän kokee kahviharrastuksen innostavana, eikä poissulje mahdollisuutta hakeutua baristan eli kahvitaitajan, oppiin tulevaisuudessa. Matin kaksi harrastusta toimivat hyvänä vastapainona työlle.

Kuva: Oma polku voi löytyä työharjoittelun,
harrastusten tai oman unelman kautta. Etsi ja kokeile.

Neuvoja oman polun löytämiseen

Matti kehottaa miettimään niin opiskelu- kuin työvalintoja yleisestikin omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden kautta. Mikäli työhistoriaa ei ole juurikaan kertynyt, niin asioita voi katsoa harrastusten näkökulmasta; löytyisikö niistä sinun vahvuutesi? Nämä seikat on hyödyllistä nostaa esiin koulutusta tai työpaikkaa ajatellessa. Matti kannustaa myös menemään rohkeasti koulujen pääsykokeisiin tai työhaastatteluihin, vaikkei olisikaan 100 % varma valinnastaan. Nuo tilaisuudet kerryttävät hyvää kokemusta tulevan varalle, eikä ikinä voi tietää vaikka olisikin valinnut oikein – ellei kokeile!

Matin vinkit työhaastatteluun

Mitä sitten tulisi huomioida työhaastattelutilanteen lähestyessä? Matti painotti perusasioiden olevan kaikkein tärkeimpiä: kunnon kättely, silmiin katsominen, haastattelijan kuunteleminen ja sitä kautta vastaaminen juuri siihen mitä kulloinkin kysytään. Matti myös vinkkasi, että yrityksestä on hyvä hakea lisätietoa ennen haastatteluun menoa. Hyvä valmistautuminen on eduksi, sillä kun yrityksen toiminnasta on perillä, niin oman työkokemuksen ja opinnot voi linkittää juuri haettavaa työnkuvaa tukevaksi. Kokemus tuo varmuutta monessa asiassa, niin myös työhaastatteluissa. Ole siis rohkea!


……………………………….................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milla Hiitelä
Liiketalouden opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Nuorten työpajat valmistautuvat jouluun

Monissa nuorten työpajoissa ympäri Pirkanmaata on ollut joulun alla hyörinää ja vilinää kuin pukin pajassa konsanaan. Pipari ja glögi tuoksuvat, joulumieli nostaa tunnelmaa.

Tiedäthän työpajat?

Työpajoilla on mahdollisuus työkokeiluun ja tuettuun työllistymiseen, sekä kuntouttavaan työtoimintaan. Työpajat tarjoavat työttömille töitä, valmennusta työelämään, tukea ja koulutusta henkilökohtaisen tarpeen mukaan.

Ruoveden työpajat ovat ilahduttaneet jouluisilla somistuksillaan myös ohikulkijoita. Ruovesi on hyvä esimerkki työpajatoiminnasta, sillä sieltä löytyy todella monenlaista pajaa ja tukitoimintaa nuorille.

Kannattaa tutustua tarkemmin Ruoveden monipuoliseen pajatarjontaan:

• Etsivä nuorisotyö
• Kierrätyskeskus
• Kuntouttava työtoiminta
• Mikropaja
• Poikien työpaja Monttu
• Tyttöjen työpaja Amanda
• Ympäristöpaja

Ja joulun jälkeen pajatoiminta pyörähtää jälleen käyntiin...Tervetuloa!

Takuulla tekemistä! toivottaa kaikille blogin seuraajille Oikein Mukavaa Joulua!
Kuvat: Marjo Autio

Sairaanhoitotyön kokemuksiani Keniasta

Sairaanhoitajan ammatti on oiva valinta, jos haluaa avustustyöhön kehitysmaihin. Itse olen sairaanhoitajaopiskelija ja olin toisen opintovuoden lopussa kolme kuukautta Keniassa Terve Afrikka -järjestön kautta tekemässä käytännön harjoittelua paikallisessa sairaalassa. Olen aina haaveillut avustustyöstä ja tulevaisuudessa haluaisinkin töihin pakolaisleiriin tai jonnekin sota-alueelle.

Kuva 1: Kolmen kuukauden työharjoittelu Keniassa

Keniassa tuli koettua kaikennäköistä. Sairaanhoitajana pääsin tutustumaan paikalliseen naisvankilaan. Vangeilla oli päällään mustavalkoraidalliset puvut. Lauloimme ja tanssimme vankien kanssa käsi kädessä. Vankilan työntekijöillä oli toivomuksena, että auttaisimme vankeja kuntoutumisessa.

Kuva 2: Naisvankilassa apua vangeille kuntoutumiseen

Viikonloppuisin kävin muutamissa eri orpokodeissa hoitamassa orvoiksi jääneitä lapsia. Yksistään Keniassa on yli kolme miljoonaa orpoa lasta. Suurin syy lapsien orvoiksi jäämiselle on abortin laittomuus ja köyhyys. Äidit joutuvat pitämään lapsen, vaikka heillä ei olisi varaa elättää lasta. Lapsen synnyttyä äiti jättää lapsensa esimerkiksi kuiluun tai tien viereen paperipussiin, josta joku sen mahdollisesti löytää ennen kuin on liian myöhäistä. Lapsilla on kova läheisyyden tarve ja syliin on lähes jatkuvasti kiipeämässä lapsi toisen lapsen perään. Jopa kahdeksanvuotiaat lapset jonottavat syliin istumista ja halaamista.

Kuva 3: Orpokodin lapsilla on kaipuu syliin

Pääsimme myös toteuttamaan Afrikkalaista kotihoitoa. Menimme keskenämme ainoastaan tulkki mukanamme savimajoista savimajoihin köyhässä kylässä, kyselimme kyläläisten terveydestä, pohdimme mahdollisia diagnooseja ja annoimme terveysvinkkejä. Hankalaksi työn teki ihmisten köyhyys ja se, että emme ole lääkäreitä. Lapsiperheissä saattoi olla käytettävissä vain yhdeksän euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei saa edes yhtä ateriaa päivässä. Meidän siis piti soveltaa sairauksien hoitokeinoja ihmisten varallisuuteen nähden, mikä oli todella haastavaa.

Kuva 4: Kotihoitoa annetaan kierrellen kylissä

Suomessa ja Afrikassa sairaanhoitajan työnkuvissa on paljon eroja. Keniassa sairaanhoitaja ei tee mitään likaisia töitä. Nämä työt kuuluvat omaisille. Jos potilaalla ei ole omaisia, ei kukaan ole korjaamassa ja pesemässä tämän vaatteita tai likaisia lakanoita. Minulla kävi monesti sääliksi potilaita, joilla ei ollut omaisia hoitamassa heitä, ja he olivat ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa jo ties kuinka monta päivää. Muutaman kerran vaihdoinkin joidenkin potilaiden lakanat ja tein heille vuodepesut. Potilaat olivat kovin kiitollisia ja kehuivat hurjan paljon. Muut sairaanhoitajat taas katsoivat minua ihmeissään, että miten minä tuollaista jaksoin tehdä.

 

Kuva 5: Pieni potilas tervehtymässä

 

Kuva 6: Äidin ja lapsen yhteinen hetki

Sairaanhoitajaopiskelijat eivät saa ohjausta. Valmiit sairaanhoitajat olettivat, että osaamme jo kaiken - varsinkin kun on valkoihoinen. Muutaman kerran on tapahtunut niin, että sairaanhoitajat ovat vain kadonneet jonnekin ja olemme opiskelijoiden kanssa pyörittäneet osastoa keskenämme. Afrikkaan harjoitteluun tullessa tulee siis olla itsevarma hoitotyön taidoistaan ja kerrata koulussa oppimaansa itsenäisesti. Pitää löytyä rohkeutta ja olla kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Sairaalassa näkee paljon vääryyttä, julmuutta ja kuolemaa. Pitää siis olla tarpeeksi vahva kohtaamaan tällaisia asioita. Harjoittelu antaa paljon, kun huomaa, että on oikeasti tekemässä tärkeää työtä.

Kuva 7: Hoitotyössä Afrikassa tarvitaan monipuolista osaamista ja rohkeutta

Välineitä ei ole tarpeeksi, joten sairaalassa oppi improvisoimaan. Kaikesta mitä oli käytettävissä pyrittiin muotoilemaan ja tekemään tarvittavia hoitovälineitä. Sairaalassa oppi trooppisista sairauksista paljon ja vastaan tuli myös tauteja, joista on lukenut vain historiankirjoista. Pääsimme myös pitämään seksivalistusta ja jakamaan nuorille perheille slummeihin kondomeja lahjoituksina.

Kuva 9: Äiti ja lapsi arkiaskareissa kylänraitilla

Suomessa sairaanhoitajan työnkuvaan ei kuulu synnytysten avustaminen. Afrikassa Sairaanhoitaja on myös kätilö, vaikka koulutus onkin yhtä pitkä kuin Suomessa. Täällä olenkin päässyt auttamaan useita synnytyksiä heti muutaman synnytyksen observoinnin jälkeen. Synnytyssalissa pitää kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä verta saattaa roiskua hyvinkin paljon ja monella synnyttäjällä on HIV.
 

Kuva 8: Lapset olivat innoissaan nähdessään valkoihoisen suomalaisen

Kaikki potilaat ottivat minut aina paremmin kuin hyvin vastaan. Onhan se potilaille once in a lifetime -tilaisuus nähdä valkoihoinen niin läheltä ja päästä jopa juttelemaan tälle. Olin ainut valkoihoinen sairaalassa. Kaikki tuijottivat ja huutelivat perääni. Aluksi se tuntui ahdistavalta, mutta siihen tottui nopeasti. Valkoihoisia arvostetaan suuresti. Suurin osa lapsista on innoissaan valkoihoisen nähdessään ja kikattavat ja supisevat, kun kävelen heidän sänkyjen ohi.

Kuva 10: Sydämeni jäi Afrikkaan ja kokemus rikastutti minua monella tapaa

Kaiken kaikkiaan kokemus oli antoisa ja henkisesti kasvattava. Matka rikastutti maailmankatsomustani ja avasi silmiäni. Opin ymmärtämään erilaisia kulttuureita ja sain kyvyn kommunikoida ilman yhteistä kieltä. Epävarmuus hoitajana vaihtui itsevarmuudeksi. Suomen oloja oppii arvostamaan aivan eri tavoin, kun on nähnyt millaista on elää ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita tai kattoa pään päällä. Sydän sulaa, kun nälkää näkevät lapset jaksavat aina vain hymyillä. Kokemus auttoi minua löytämään itseni ja nyt koenkin, että elämäntehtäväni on auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Kuvat 1 - 10 ottanut Venla

............................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Venla
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Sattumalta töihin

Työharjoittelusta työelämään 4/4 - Tanjan tarina

Rakkaalla media-alallamme on ollut paljon pulaa työpaikoista. Syy ei niinkään ole mielestäni mediapainotteisten yritysten vähäisyys, vaan enemmänkin työntekijöiden paljous. Moni valmistuu media-alan osaajaksi, mutta osa jää valmistumisen jälkeen työttömäksi tai joutuu siirtymään täysin eri alalle.

Seuraavaksi arjen sankariksi nostan luokkatoverini, Tanjan, joka pääsi omien sanojensa mukaan sattumalta töihin.

Viimeinen haastatteluni tapahtui puhelimen välityksellä. Puhelimeen vastasi pirteä 25-vuotias Tanja. ”En kyl tiiä voinko vastata näihin kysymyksiin, ku oot pari minuuttii myöhässä”, hän naurahtaa omaan innokkaaseen tapaansa.

Tanja ei lukion jälkeen osannut päättää, mikä häntä oikeastaan kiinnostaisi. Kolme vuotta hän pähkäili mihin lähtisi opiskelemaan, kunnes yläasteajan mielenkiinto heräsi taas henkiin.

”Mä olen oikeestaa hakenu yheksän eri alan kouluun. Muun muassa hain optikoksi, nukketeatteriin, eläinten hoitajaks ja leipuriksi”, hän nauraa.

Moneen paikkaan tuli haettua, mutta palo päästä media-alan hommiin roihusi muita kirkkaammin. Loppujen lopuksi Tanja haki Tampereen ammattikorkeakouluun Virroille.

”Nyt on sitten ammattikorkeakoulututkinto taskussa kohta. Toivottavasti. Vielä olisin lähössä vaihtoon syksyllä, mutta pian pitäis valmistua”, hän nauraa ääneen.

Opiskelun ohessa Tanja työskentelee Yle Viihteellä nettitoimittajana. Työnkuvaan kuuluu nettisivujen päivittäminen ja sosiaalisen median, mm. Facebookin ja Twitterin, pyörittäminen. Tanja kiteyttää vielä yleisesti työnkuvansa “sellaiseksi netissä toimittamiseksi”. 

 

Tanja on päässyt unelma-alalleen hommiin.

 

Työpaikka tuli sattuman kaupalla Tanjalle. Aiemmin hän oli ollut suorittamassa työharjoittelua Ylen Lasten toimituksessa. Siellä vierähti viisi kuukautta ja pari viikkoa ennen harjoittelun loppua käytävällä kävellessään häneltä kysyttiin, olisiko hän kiinnostunut työstä. Tuolloin oli juuri vapautunut paikka Viihteen toimituksessa, ja Tanjan ahkeruus harjoittelussa oli kiirinyt läpi toimitusten aina Yle Viihteen pomon korviin. Seuraavana päivänä innokkaan harjoittelijan korviin kantautui ilouutinen - paikka olisi hänen. ”Oli sellanen sattuman kauppa, mut uskon et harjottelusta oli paljon apua”, Tanja toteaa.

Tanja pohtii hetken aikaa kysymystäni nuorten työllistymisestä ja huomauttaa sen olevan aika kinkkinen. Hän miettii tilastollisesti nuorten työttömyyttä ja myöntää sen olevan aika kurjalla tasolla. Kuitenkin positiivinen neitokainen sanoo olevansa optimistinen tilanteen suhteen.

”Uskon että ollaan menossa parempaan suuntaan. Ainakin omassa lähipiirissäni nuorilla on asenne kohdallaan työntekoon”, hän toteaa.

Tanja uskoo nuorten olevan ahkeria eikä stereotyyppisesti sossupummeja ja laiskoja. Hän harmittelee myös sitä, kuinka monet nuoret laittavat hakemuksia useisiin kymmeniin paikkoihin eivätkä pääse edes haastatteluihin. ”Yrityksetkii sais olla paljon avoinmielisempiä. Nuorisolla on kuitenkii paljon mitä tarjota, vaik niillä ei viel sitä työkokemusta oo.” Tanjan mielestä nuorilta saa paljon uusia ideoita, ja yritysten tulisi olla rohkeita ja käyttää nuorta työvoimaa, jota on paljon tarjolla.

Näihin iloisiin ja rohkaiseviin tunnelmiin päätän oman haastattelusarjani. Olen päässyt tutkimaan monenlaisia mielipiteitä ja ajatusmaailmoja nuorten työttömyydestä ja työnteosta.

Syytteleviä sormia en rupea osoittelemaan nuorisolle tai yrityksille vaan haluan molemmille osapuolille sanoa näin: Rohkeasti vaan! Hakekaa ja olkaa aktiivisia ja uskaltakaa ottaa riski nuorten kanssa. Ilman työtä ei tule työkokemusta.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kun yksi vuoro muuttuu yli neljäksi vuodeksi

Työharjoittelusta työelämään 3 /4 - Sannan tarina

Järjestään olen kuullut haastateltaviltani nuorten olevan innokkaita tekemään töitä. Seuraavassa haastattelussa lähestytään aihetta toisesta näkökulmasta. Suomi on surullista kyllä yksi johtavista alkoholia kuluttavista maista. Miltä nuorten reippaus ja aktiivisuus näyttävät baarimikon silmin?

Sanna (23) kertoo lähteneensä peruskoulusta ammattikouluun tarjoilijaksi, koska silloin hänen siskonsa oli eräässä baarissa töissä. Mitä isosisko edeltä, sitä pikkusisko perästä. Opiskelujen loputtua nuori neiti siirtyi ruokaravintolaan kesäksi työhön. Kesän lähestyessä loppuaan Sannan opiskeluaikaisesta harjoittelupaikasta otettiin häneen yhteyttä.

”Pyydettii yks vuoro tekemään ja sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että olis vuorolistassa enemmänkii vuoroja.” Sanna muistelee hymyillen. Tuosta hetkestä on nyt kulunut neljä ja puoli vuotta. Sanna uskoo omalla työpanoksellaan olleen vaikutusta työpaikan saantiin: ”Kyllä sillä oli arvoa, kun kerran oli jo tottunut työskentelemään paikassa ja ties miten hommat hoituu työpaikalla.”

Jatkokoulutusta Sanna ei ole ikinä miettinyt. Tämä siksi, ettei hän oikeastaan tunne sitä tarpeelliseksi. Samaa työtä hän tekisi, vaikka olisikin esimerkiksi restonomi- tai baarimestarikoulutus alla. Tämän alan hommia voi tehdä ilman papereitakin.

 

Sanna on tyytyväinen baarimikon hommiin. Kuvaaja: Milja.

Baarimikkona Sanna näkee useita työttömiä nuoria notkumassa baarissa, hänen sanoin, “juomassa sossurahoja”. Sanna ei halua yleistää kaikki nuoria samaan kastiin, mutta huomauttaa kuitenkin surullisesti, että näitäkin on. Hänen näkemyksensä juuri näistä nuorista on, että he vieroksuvat työntekoa. Moni nuori ei löydä omanlaistaan työtä ja he lopettavat nopeasti epämiellyttävät työt.

Tiedustelin hänen mielipidettään siitä, miten nuorten työllistymistä voisi kehittää.

”Tota… en minä tiiä. Kysyppä joku toinen!”, hän naurahtaa viitaten televisiosarja Putouksen hahmoon. Hetken mietittyään hän kuitenkin toteaa, että hänellä on pari ystävää, jotka ovat päässeet mieluisiin työpaikkoihin Kelan työharjoittelutuen avulla.

Sannan mielestä olisi tärkeää, että nuoret saataisiin kiinni työelämään. Jos TE-toimiston kautta voitaisiin tarjota fiksuja paikkoja nuorille, työn teko tuntuisi kivalta ja nuoret huomaisivat työn merkityksen. Sanna vielä pyysi minua lopettamaan kirjoitukseni näin: “Ei muuta”.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Lyhyellä matikalla työnjohtajaksi

Työharjoittelusta työelämään 2/4 - Eetun tarina

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi Riikan taipaleen kahden ammattitutkinnon voimalla vakituiseen työpaikkaan. Riikalla oli valmiiksi ammatti, jonka luulisi auttavan jonkin verran asiaa, mutta lisäkoulutus oli paikallaan. Entä jos lähtökohtana ovat lukion paperit?

Seuraavaksi haastatteluun pääsi ylioppilaaksi kirjoittanut Eetu.

Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa Eetun olevan oma veljeni. Valmistuin itse tarjoilijaksi vuonna 2008 ja veljeni sai suoritettua lukion neljässä vuodessa. Tämän takia meidän valmistumisjuhlamme pidettiin samaan aikaan.

Sukuni on hieman vanhoillinen, eivätkä kaikki martat oikein ymmärtäneet tarjoilijan ammattiani tai miksi ihmeessä olin halunnut tarjoilijaksi. Veljeni huomattua marttojen ahdistelun aiheesta hän tokaisi: ”Milja sentää valmistu ammattii, minä kuitenkii työttömäks.”

Eetu on omien sanojensa mukaan lähtenyt peruskoulusta lukioon, josta hän päätyi lyhyen matikan ja yhden fysiikan kurssin turvin rakennusinsinööriksi. Kun utelin miksi juuri tämä ala kiinnosti, hän naurahti ja sanoi ettei osannut muuta: ”En minä tienny mitää muuta nii en hakenukkaa muualle.” 

Eetu. Kuvaaja: Milja.

Lapsuudesta asti Eetu on tehnyt milloin minkäkinlaista työtä isänsä rakennustyömailla, joten rakennusala tuntui luonnollisimmalta vaihtoehdolta.

Insinööriopintojen koulumenestys oli kiikun kaakun ensimmäisen vuoden aikana. ”Ensimmäinen vuos meni reisille, sitten lähin vuodeks inttii ja sitten tais mennä vähän paremmin” Eetu huomauttaa irvistäen. Tällä hän viittaa aikaiseen valmistumiseensa. Opintojen kesto on neljä vuotta, mutta Eetu valmistui neljä kuukautta etuajassa.

Nykyään Eetu toimii työnjohtajana NCC:llä. Töihin hän päätyi työharjoittelun kautta, joka poiki saman tien kesätyöpaikan. Kesätyöt jatkuivat marraskuulle, jonka jälkeen Eetulle sanottiin, että heti kun valmistut on sinulle töitä - ja jos voisit valmistua helmikuussa.

”Tein varmaa liikaa ylitöitä nii sitte valittii oikeisii töihi”, Eetu huomauttaa ja vinkkaa silmää.

Nuorten työllistymisestä Eetu puhuu varautuneesti. Hänen mielestään hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä. Tietysti työnsaantia vaikeuttavat, varsinkin rakennusalalla, yritysten yt-neuvottelut. ”Mutta edelleen minun mielestä hyvät miehet saa aina töitä....tai naiset” Eetu hymähtää. Hänen mukaansa omalla aktiivisuudella pääsee pitkälle. Esimerkiksi hän kertoo yhden kesän, jolloin hän itse lähti Nurmijärvelle töihin: ”Soitin yhden elementtitehtaan johtajalle, että löytyykö töitä ja sieltä sanottiin että no Nurmijärvellä olis, lähetkö sinne?”


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Kahdella ammattitutkinnolla eteenpäin

Työharjoittelusta työelämään 1/4 - Riikan tarina

Yle uutisoi viime joulukuussa nuorten työttömyyden kasvusta. Nuorisotakuusta huolimatta alle 30-vuotiaita työttömiä oli noin 40 000. Tämä on hälyttävää, sillä määrä oli kasvanut 2012 vuodesta 6500 työttömällä.

Miksi meillä on niin paljon työttömiä nuoria?

Olen kuullut elämäni aikana vanhemman kansan syyttävän nuorisoa selkärangattomuudesta sekä laiskuudesta. Voiko tämän allekirjoittaa?

Tulevissa blogikirjoituksissani tulen haastattelemaan neljää eri alalla työskentelevää nuorta, jotka ovat jokainen päätyneet työelämään koulun työharjoittelun kautta. Ensimmäiseksi tutustumme Riikkaan.

Riikka (25) opiskeli  vaatetusalan artesaaniksi ammattikoulussa, josta hän valmistui vuonna 2008. Opiskelun päätyttyä hän siirtyi aina yhdestä työpaikasta toiseen Kelan harjoittelutuella. Jonkin aikaa työskenneltyään hän huomasi työn saannin olevan haastavaa ilman lisäkoulutusta, joten hän lähti sitä hakemaan.

Riikka. Kuvaaja: Milja.

”Tuntuu että tällä aikaisemmalla koulutuksella ei saanu töitä, joten aattelin että uusi ammatti vois edes auttaa työn saantia.” Riikka kertoo.

Riikka suoritti myynnin ammattitutkinnon keväällä 2013. Kevään aikana Riikka haki työharjoitteluun Prismaan, jossa hänen oma-aloitteisuutensa ja reippautensa oli eduksi. Harjoittelun seurauksena työpaikalta pyydettiin Riikkaa jäämään kesän ajaksi. Kesän lehtien muututtua keltaisiksi ja punaisiksi nuorta työntekijää pyydettiin jäämään töihin vielä joulukuuhun asti, jotta vakituiset työntekijät voisivat pitää lomansa.

”Sitten vuodenvaihteen jälkeen vakituisen sopimuksen kirjoitin”, Riikka sanoo hymyillen.

Nykyään Riikka työskentelee Prismassa kodin ja vaatetuksen puolella. Työtehtävikseen hän kuvailee siivoamisen, hyllyttämisen ja asiakkaiden auttelemisen. Tällaisia töitä mitä nyt asiakaspalveluun kaupassa kuuluu.

Tiedustellessani Riikan omaa näkemystä nuorten työttömyydestä, hän kertoi ettei oikeastaan ole mitään mieltä asiasta. Hänen kuulemansa mukaan yritykset lähtevät mieluusti hakemaan nuoria kokemattomia työntekijöitä, joten toivo nuorten työllistymisestä on olemassa!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!

Milja

Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu

Ylä-Pirkanmaa

Hakuna matata – Venla omaa ammattia ja polkua etsimässä

Heippa! Olen toista vuotta hoitotyötä Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva 21-vuotias tyttö. Minusta tulee siis ammatiltani sairaanhoitaja. Ammatinvalinta on ollut minulle hyvin haastavaa. Edelleenkään en tiedä, mikä minusta tulee isona. Sairaanhoitajan ammatin valitsin sen perusteella, että työ on ihmisläheistä ja työllä on oikeasti merkitystä. Sairaanhoitajan ammatti avaa monia teitä. Töitä voi tehdä niin ulkomailla kuin Suomessakin. Sairaanhoitajista on pulaa, joten tiedossa on lähes varma työpaikka.

Olen kokenut elämässäni paljon. Elämäni on ollut yhtä adrenaliinipitoista vuoristorataa. Juuri murrosikäni kynnyksellä muutimme perheeni kanssa Lontooseen. Muutimme takaisin Suomeen kahden vuoden kuluttua. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen menin vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Siellä pääsin tanssiryhmään, jonka kanssa kilpailimme menestyneesti ja pääsimme tanssimaan Orange Bowlin puoliväliaikashow`hun. Jenkeistä löysin poikaystävän, jonka kanssa olemme matkanneet Suomen ja Yhdysvaltojen väliä molemminpuolin.  

Minusta tehtiin lehtijuttu Turun Sanomiin.

Tanssiryhmämme menestyksekkäät kilpailut.

Olen luonteeltani hyvin päättäväinen. Kolme vuotta sitten päätin vain yhtäkkiä yhdeltä istumalta, että nyt lähden yksin vapaaehtoistyöhön orpokoteihin Afrikkaan. Seuraavalla viikolla olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti määränpäätä. Tykkään jännityksestä ja adrenaliinivirtauksesta. Olen huomannut, että minulta puuttuu terve pelko. Mikään ei tunnu pelottavan minua. Se on toisaalta huono asia, mutta voi olla myös hyvä asia. Ainakaan en tylsisty elämäntyyliini helposti.

Minä ja orpokodin lapsi Dominique. Dominique oli hylätty vastasyntyneenä vessakuiluun, josta joku ulkopuolinen oli löytänyt hänet.

Orpokodissa vaippojen vaihtoa.

Oasis-orpokoti Ugandassa. 

 

 

 

Kun ihmisen anatomia ja fysiologia alkoi yläkoulussa, olin täysin varma, että haluaisin ammattiin, jossa voisi tutkia ihmisen rakennetta ja toimintaa vielä syvällisemmin. Koska suvussani oli paljon lääkäreitä, uskoin, että jatkaisin perinnettä ja vielä minustakin tulisi jonain päivänä lääkäri.

Possun dissektiota anatomian ja fysiologian tunnilla Amerikassa.

Senior Prom eli tanssiaiset.

Valmistujaiset lukiosta Amerikassa. Kuvassa koulumme vaihto-oppilaat minä mukaanlukien.

Lukion aikana päätökseni ammatin suhteen vaihtelivat lähes päivittäin. Saatoin olla muutaman päivän täysin varma, että haluan lääkäriksi, kunnes seuraavana päivänä päätinkin haluavani kätilöksi. Mieleni muuttui jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan pohtimiani ammatteja olivat kätilö, opettaja, sihteeri, sairaanhoitaja, ensihoitaja, psykologi, lääkäri sekä fysioterapeutti. Päätöksen tekoa vaikeutti vielä se, että poikaystäväni asui Yhdysvalloissa ja toiseksi se, että olin jo täysin kyllästynyt asumaan Suomessa.

Abi-vuoden puolessa välissä luulin olevani täysin varma tulevaisuuden suunnitelmistani. Minulla oli poikaystävä Yhdysvalloissa ja olin päättänyt muuttavani sinne opiskelemaan. Muutaman vuoden pituinen suhde poikaystäväni kanssa ajautui kuitenkin karille, ja hainkin opiskelemaan Suomeen Tampereen ammattikorkeakouluun hoitotyön linjalle. En kadu päätöstäni, sillä opinnot ulkomailla olisivat tulleet hyvin kalliiksi. Koin myös tarvitsevani läheisiä ystäviäni yrittäessäni päästä vanhan parisuhteen yli.

Minä ja ex-poikaystäväni ruotsinlaivalla.

Aloitettuani sairaanhoitajan opinnot Suomessa, olin taas täysin varma, että valmistuttuani lähtisin ulkomaille töihin. En voinut edes kuvitella jääväni Suomeen. Ulkomaat olivat jo kauan aikaa sitten vieneet sydämeni. Mitäs sitten kävikään… Löysin poikaystävän ja suunnitelmat alkoivat taas menettää muotonsa. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että jos jostain kumman syystä jään Suomeen sairaanhoitajaksi valmistuttuani, aion opiskella vielä lisää. Tällä hetkellä suunnitelmissa on lääkärin ura. Minut kuitenkin tuntien päätökseni voi vaihtua vielä moneen kertaan.

Olen tällä hetkellä Afrikassa Terve Afrikka -järjestön kautta. Nautin kolmen kuukauden Afrikan matkastani täysin rinnoin ja yritän oppia mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja sellaista, mitä Suomessa ei ole mahdollista kokea. Tällä hetkellä elän vain tässä hetkessä. Aika näyttää, minne tieni vie. Uskon, että jokainen löytää lopulta oman paikkansa. Tie sinne voi olla mutkikas tai suora, mutta paikoilleen ei saa jäädä.

Monet löytävät unelmiensa ammatin vain sattumalta. He ovat hakeutuneet jollekin alalle sen perusteella, että siellä oli täydennyshakupaikka tai ystävä haki myös sinne. Monille on myös käynyt niin, että ovat luulleet hakevansa siihen unelmiensa ammattiin, mutta puolessa välissä koulutusta huomanneet, että tämä ei olekaan heitä varten. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Niin kuin Keniassa on tapana sanoa ”Hakuna matata” eli ei huolen häivää.

Keniasta orpokodista.

Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 

Venla Mäki-Ikola 

Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Karhun Askelin kohti tulevaisuutta

Pidin lupaukseni ja kävin Virtain Karhun Askel -tekstiilipajalla uudemman kerran. Tällä kertaa tapasin siellä palkkatuella työskentelevän 19-vuotiaan Alinan. Alina on suorittanut peruskoulun jälkeen sisustus- ja verhoilualan tutkinnon sekä ylioppilastutkinnon. Kaksoistutkinnon hän suoritti Turussa.

Alina Karhun askel -työpajalla Virroilla.

Valmistumisensa jälkeen Alina palasi takaisin kotiseudulleen Virroille toukokuussa 2013. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten hän ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi. Melko pian tämän jälkeen Alinalle tuli TE-toimistolta kirje, jossa ilmoitettiin työmahdollisuudesta työpajalla. Alina soitti sinne ja kävi haastattelussa.

Vielä silloin hän ei työtä vastaanottanut, koska oli jo ehtinyt sopia au pair -paikasta Liettuassa. Niinpä hän matkusti ulkomaille hoitamaan lapsia ja tekemään taloustöitä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Perheessä teetettiin myös viikonloppuisin töitä, vaikka oli sovittu vapaista viikonlopuista. Muutaman kuukauden jälkeen Alina sai tarpeekseen, pakkasi tavaransa ja matkusti kotiin Virroille.

Reilun kuukauden hän oli kotona työttömänä, sitten TE-toimistolta tulleessa kirjeessä kerrottiin pajalla olevasta työpaikasta. Alina tarttui puhelimeen ja soitti Riitalle, joka toimii pajan vetäjänä. Sovittiin työsuhteen alkamisesta ja työsopimuksen tekemisestä. Näin Alina lähti pajatoimintaan mukaan.

Asiassa päästiin nopeasti eteenpäin, koska Alina oli käynyt pajalla haastattelussa jo aiemmin ja Riitta muisti hänet. Sopimus on tehty puoleksi vuodeksi eli heinäkuun alkuun. Mikään ei silti estä Alinaa lähtemästä pajalta, jos jotain muuta työtä ilmenee. Alinan päivät pajalla täyttyvät pitkälti kankaan leikkaamisesta, pakkaamisesta sekä silitystyöstä. Hän toimii niin sanotuissa aputöissä.

Alina työn touhussa Karhun askel -työpajalla.

Kysyessäni pajan hyviä puolia, Alina vastaa nopeasti: ”Mukavat työkaverit”. Eli tärkeintä on mukava ilmapiiri. Toisena tulee mieleen raha eli palkka työpajalla on suurempi kuin työttömyyskorvaus. Alina pitää tärkeänä työpajatoiminnassa, että hänellä säilyy arkirytmi sekä motivaatio työhön.

”Työttömänä kotona ollessani vain turhaantuisin, enkä kokisi itseäni hyödylliseksi”, hän miettii. Hyvänä puolena mieleen tulee myös työpajatoiminnasta saatava työtodistus. Ja tämän lisäksi työpajan vetäjä voi toimia suosittelijana seuraavaa työpaikkaa etsiessä.

Huonoja puolia kysyessäni, Alina miettii hetken kunnes tokaisee, että asiakkaita voisi käydä enemmän pajalla. Tämä toisi vaihtelua työpäiviin.

Jutellessamme tulevaisuudesta Alina kertoo, että tekstiiliala ei kiinnosta. Huonekalujen verhoilua hän voisi jossain vaiheessa ajatella ammattina. Alina kaipaa työtä, joka sisältää asiakaspalvelua ja vaihtelevia työpäiviä. Hän onkin löytänyt TE-toimiston sivuilta maininnan oppisopimuksella opiskelusta hailuotolaisessa kahvilassa. Hakemus on lähetetty ja vastauksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä. Joten jännittävissä tunnelmissa tämä nuori nainen elelee – onko suuntana seuraavaksi Oulun seutu ja merimaisemat. Se jää nähtäväksi…

Kiitos Alinalle mukavasta haastattelusta. Toivotan hänelle oikein hyvää talven jatkoa sekä onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin!



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!

Hansu

Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu

Ylä-Pirkanmaa

Karhun Askel – startti työelämään

Virroilla työpajatoiminta tunnetaan nimellä Karhun Askel. Toiminta on lähtenyt liikkeelle vuonna 1995 puuosastolla. Nykyään kaupungissa toimii tekstiiliosasto, puu- ja muoviosasto sekä remonttipaja. Itse kävin tutustumassa tekstiiliosaston toimintaan.

Karhun askel -työpajan tekstiiliosasto.

Karhun Askel -tekstiiliosasto toimii Ahjolan teollisuusalueella, hieman Virtain keskustan ulkopuolella. Tällä hetkellä siellä on työssä pajan vetäjä Riitta, kaksi nuorta sekä muutama ammattiompelija. Toiminta perustuu tilaustöiden tekemiseen, joka asettaakin toiminnalle tiukat aikataulut. Vierailuni aikana siellä oli työn alla 500 kappaleen verhotilaus.

Työpajalle hakeutuminen tapahtuu TE-toimiston kautta. Pääsääntöisesti nuoret ovat yli 17-vuotiaita ja vailla työtä tai koulutusta. Pajatoiminta on hyvä tapa kartuttaa työkokemusta ja saada kokemusta esimerkiksi tekstiilialasta. Näin nuori pääsee kokeilemaan, soveltuuko hän alalle.

Nuoret, joilla ei ole tekstiilialan koulutusta, toimivat ensin aputöissä. Harjoitteluaika kestää muutamasta viikosta maksimissaan kolmeen kuukauteen. Jos aika sujuu mukavasti, niin tämän jälkeen hän pääsee palkkatyöhön. Ammattitutkinnon omaavat nuoret pääsevät suoraan palkkatyöhön. Heillä koeaika on maksimissaan kolme kuukautta. Nuorille tehdään sopimus työpajan kanssa 6–10 kuukaudeksi.

Työpäivät pajalla ovat maanantaista perjantaihin klo 8–15. Työaikaan sisältyy puolen tunnin ruokatauko sekä kaksi kahvitaukoa päivän aikana.

Työskentelyjakson aikana on mahdollista päästä kahden viikon työharjoitteluun johonkin yritykseen. Pajan vetäjä Riitta kyselee paikkoja ja joskus nuori itsekin on aktiivinen ja hankkii itselleen harjoittelupaikan. Tällä tavalla pääsee tutustumaan itseään kiinnostavaan alaan ja saa kokeilla käytännössä miltä alan työ tuntuu. Tämä on hyvä mahdollisuus tutustua eri ammatteihin.

“Harjoittelumahdollisuutta käytetäänkin paljon”, kertoo Riitta. “Ja kokemukset ovat hyvät eli muutama nuori on saanut tätä kautta työpaikankin. Virroilla yrittäjät ja yritykset ovat suhtautuneet erittäin positiivisesti työharjoittelukäytäntöön. Joskus pajalta jopa kysellään nuoria yrityksiin harjoittelujaksolle. Samaan työpaikkaan pääsee vain kerran eli työnantajalla ei ole mahdollisuutta ketjuttaa pajan työntekijää.”

Kiitos Virtain Karhun Askel -tekstiiliosaston henkilökunnalle, että sain vierailla luonanne. Itselleni jäi vierailusta erittäin positiivinen kuva ja niinpä päätinkin, että jatkan bloggaamista Virtain Karhun Askeleesta vielä ainakin toisen kirjoituksen verran. Käyn nimittäin haastattelemassa erästä siellä työskentelevää nuorta naista. Myöhemmin kuullaan hänen mietteitään. Eli palaillaan…..



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 

Hansu

Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu

Ylä-Pirkanmaa