Karhun Askelin kohti tulevaisuutta

Pidin lupaukseni ja kävin Virtain Karhun Askel -tekstiilipajalla uudemman kerran. Tällä kertaa tapasin siellä palkkatuella työskentelevän 19-vuotiaan Alinan. Alina on suorittanut peruskoulun jälkeen sisustus- ja verhoilualan tutkinnon sekä ylioppilastutkinnon. Kaksoistutkinnon hän suoritti Turussa.

Alina Karhun askel -työpajalla Virroilla.

Valmistumisensa jälkeen Alina palasi takaisin kotiseudulleen Virroille toukokuussa 2013. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten hän ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi. Melko pian tämän jälkeen Alinalle tuli TE-toimistolta kirje, jossa ilmoitettiin työmahdollisuudesta työpajalla. Alina soitti sinne ja kävi haastattelussa.

Vielä silloin hän ei työtä vastaanottanut, koska oli jo ehtinyt sopia au pair -paikasta Liettuassa. Niinpä hän matkusti ulkomaille hoitamaan lapsia ja tekemään taloustöitä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Perheessä teetettiin myös viikonloppuisin töitä, vaikka oli sovittu vapaista viikonlopuista. Muutaman kuukauden jälkeen Alina sai tarpeekseen, pakkasi tavaransa ja matkusti kotiin Virroille.

Reilun kuukauden hän oli kotona työttömänä, sitten TE-toimistolta tulleessa kirjeessä kerrottiin pajalla olevasta työpaikasta. Alina tarttui puhelimeen ja soitti Riitalle, joka toimii pajan vetäjänä. Sovittiin työsuhteen alkamisesta ja työsopimuksen tekemisestä. Näin Alina lähti pajatoimintaan mukaan.

Asiassa päästiin nopeasti eteenpäin, koska Alina oli käynyt pajalla haastattelussa jo aiemmin ja Riitta muisti hänet. Sopimus on tehty puoleksi vuodeksi eli heinäkuun alkuun. Mikään ei silti estä Alinaa lähtemästä pajalta, jos jotain muuta työtä ilmenee. Alinan päivät pajalla täyttyvät pitkälti kankaan leikkaamisesta, pakkaamisesta sekä silitystyöstä. Hän toimii niin sanotuissa aputöissä.

Alina työn touhussa Karhun askel -työpajalla.

Kysyessäni pajan hyviä puolia, Alina vastaa nopeasti: ”Mukavat työkaverit”. Eli tärkeintä on mukava ilmapiiri. Toisena tulee mieleen raha eli palkka työpajalla on suurempi kuin työttömyyskorvaus. Alina pitää tärkeänä työpajatoiminnassa, että hänellä säilyy arkirytmi sekä motivaatio työhön.

”Työttömänä kotona ollessani vain turhaantuisin, enkä kokisi itseäni hyödylliseksi”, hän miettii. Hyvänä puolena mieleen tulee myös työpajatoiminnasta saatava työtodistus. Ja tämän lisäksi työpajan vetäjä voi toimia suosittelijana seuraavaa työpaikkaa etsiessä.

Huonoja puolia kysyessäni, Alina miettii hetken kunnes tokaisee, että asiakkaita voisi käydä enemmän pajalla. Tämä toisi vaihtelua työpäiviin.

Jutellessamme tulevaisuudesta Alina kertoo, että tekstiiliala ei kiinnosta. Huonekalujen verhoilua hän voisi jossain vaiheessa ajatella ammattina. Alina kaipaa työtä, joka sisältää asiakaspalvelua ja vaihtelevia työpäiviä. Hän onkin löytänyt TE-toimiston sivuilta maininnan oppisopimuksella opiskelusta hailuotolaisessa kahvilassa. Hakemus on lähetetty ja vastauksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä. Joten jännittävissä tunnelmissa tämä nuori nainen elelee – onko suuntana seuraavaksi Oulun seutu ja merimaisemat. Se jää nähtäväksi…

Kiitos Alinalle mukavasta haastattelusta. Toivotan hänelle oikein hyvää talven jatkoa sekä onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin!



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!

Hansu

Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu

Ylä-Pirkanmaa