Työharjoittelusta työelämään 3 /4 - Sannan tarina
Järjestään olen kuullut haastateltaviltani nuorten olevan innokkaita tekemään töitä. Seuraavassa haastattelussa lähestytään aihetta toisesta näkökulmasta. Suomi on surullista kyllä yksi johtavista alkoholia kuluttavista maista. Miltä nuorten reippaus ja aktiivisuus näyttävät baarimikon silmin?
Sanna (23) kertoo lähteneensä peruskoulusta ammattikouluun tarjoilijaksi, koska silloin hänen siskonsa oli eräässä baarissa töissä. Mitä isosisko edeltä, sitä pikkusisko perästä. Opiskelujen loputtua nuori neiti siirtyi ruokaravintolaan kesäksi työhön. Kesän lähestyessä loppuaan Sannan opiskeluaikaisesta harjoittelupaikasta otettiin häneen yhteyttä.
”Pyydettii yks vuoro tekemään ja sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että olis vuorolistassa enemmänkii vuoroja.” Sanna muistelee hymyillen. Tuosta hetkestä on nyt kulunut neljä ja puoli vuotta. Sanna uskoo omalla työpanoksellaan olleen vaikutusta työpaikan saantiin: ”Kyllä sillä oli arvoa, kun kerran oli jo tottunut työskentelemään paikassa ja ties miten hommat hoituu työpaikalla.”
Jatkokoulutusta Sanna ei ole ikinä miettinyt. Tämä siksi, ettei hän oikeastaan tunne sitä tarpeelliseksi. Samaa työtä hän tekisi, vaikka olisikin esimerkiksi restonomi- tai baarimestarikoulutus alla. Tämän alan hommia voi tehdä ilman papereitakin.
Järjestään olen kuullut haastateltaviltani nuorten olevan innokkaita tekemään töitä. Seuraavassa haastattelussa lähestytään aihetta toisesta näkökulmasta. Suomi on surullista kyllä yksi johtavista alkoholia kuluttavista maista. Miltä nuorten reippaus ja aktiivisuus näyttävät baarimikon silmin?
Sanna (23) kertoo lähteneensä peruskoulusta ammattikouluun tarjoilijaksi, koska silloin hänen siskonsa oli eräässä baarissa töissä. Mitä isosisko edeltä, sitä pikkusisko perästä. Opiskelujen loputtua nuori neiti siirtyi ruokaravintolaan kesäksi työhön. Kesän lähestyessä loppuaan Sannan opiskeluaikaisesta harjoittelupaikasta otettiin häneen yhteyttä.
”Pyydettii yks vuoro tekemään ja sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että olis vuorolistassa enemmänkii vuoroja.” Sanna muistelee hymyillen. Tuosta hetkestä on nyt kulunut neljä ja puoli vuotta. Sanna uskoo omalla työpanoksellaan olleen vaikutusta työpaikan saantiin: ”Kyllä sillä oli arvoa, kun kerran oli jo tottunut työskentelemään paikassa ja ties miten hommat hoituu työpaikalla.”
Jatkokoulutusta Sanna ei ole ikinä miettinyt. Tämä siksi, ettei hän oikeastaan tunne sitä tarpeelliseksi. Samaa työtä hän tekisi, vaikka olisikin esimerkiksi restonomi- tai baarimestarikoulutus alla. Tämän alan hommia voi tehdä ilman papereitakin.
 |
| Sanna on tyytyväinen baarimikon hommiin. Kuvaaja: Milja. |
Baarimikkona Sanna näkee useita työttömiä nuoria notkumassa baarissa, hänen sanoin, “juomassa sossurahoja”. Sanna ei halua yleistää kaikki nuoria samaan kastiin, mutta huomauttaa kuitenkin surullisesti, että näitäkin on. Hänen näkemyksensä juuri näistä nuorista on, että he vieroksuvat työntekoa. Moni nuori ei löydä omanlaistaan työtä ja he lopettavat nopeasti epämiellyttävät työt.
Tiedustelin hänen mielipidettään siitä, miten nuorten työllistymistä voisi kehittää.
”Tota… en minä tiiä. Kysyppä joku toinen!”, hän naurahtaa viitaten televisiosarja Putouksen hahmoon. Hetken mietittyään hän kuitenkin toteaa, että hänellä on pari ystävää, jotka ovat päässeet mieluisiin työpaikkoihin Kelan työharjoittelutuen avulla.
Sannan mielestä olisi tärkeää, että nuoret saataisiin kiinni työelämään. Jos TE-toimiston kautta voitaisiin tarjota fiksuja paikkoja nuorille, työn teko tuntuisi kivalta ja nuoret huomaisivat työn merkityksen. Sanna vielä pyysi minua lopettamaan kirjoitukseni näin: “Ei muuta”.
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Milja
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? Kommentoi!