30.4.2014

Hakuna matata – Venla omaa ammattia ja polkua etsimässä


Heippa! Olen toista vuotta hoitotyötä Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva 21-vuotias tyttö. Minusta tulee siis ammatiltani sairaanhoitaja. Ammatinvalinta on ollut minulle hyvin haastavaa. Edelleenkään en tiedä, mikä minusta tulee isona. Sairaanhoitajan ammatin valitsin sen perusteella, että työ on ihmisläheistä ja työllä on oikeasti merkitystä. Sairaanhoitajan ammatti avaa monia teitä. Töitä voi tehdä niin ulkomailla kuin Suomessakin. Sairaanhoitajista on pulaa, joten tiedossa on lähes varma työpaikka.

Olen kokenut elämässäni paljon. Elämäni on ollut yhtä adrenaliinipitoista vuoristorataa. Juuri murrosikäni kynnyksellä muutimme perheeni kanssa Lontooseen. Muutimme takaisin Suomeen kahden vuoden kuluttua. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen menin vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Siellä pääsin tanssiryhmään, jonka kanssa kilpailimme menestyneesti ja pääsimme tanssimaan Orange Bowlin puoliväliaikashow`hun. Jenkeistä löysin poikaystävän, jonka kanssa olemme matkanneet Suomen ja Yhdysvaltojen väliä molemminpuolin.  

Minusta tehtiin lehtijuttu Turun Sanomiin.
Tanssiryhmämme menestyksekkäät kilpailut.
Olen luonteeltani hyvin päättäväinen. Kolme vuotta sitten päätin vain yhtäkkiä yhdeltä istumalta, että nyt lähden yksin vapaaehtoistyöhön orpokoteihin Afrikkaan. Seuraavalla viikolla olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti määränpäätä. Tykkään jännityksestä ja adrenaliinivirtauksesta. Olen huomannut, että minulta puuttuu terve pelko. Mikään ei tunnu pelottavan minua. Se on toisaalta huono asia, mutta voi olla myös hyvä asia. Ainakaan en tylsisty elämäntyyliini helposti.

Minä ja orpokodin lapsi Dominique. Dominique oli hylätty vastasyntyneenä vessakuiluun, josta joku ulkopuolinen oli löytänyt hänet.
Orpokodissa vaippojen vaihtoa.
Oasis-orpokoti Ugandassa.    
Kun ihmisen anatomia ja fysiologia alkoi yläkoulussa, olin täysin varma, että haluaisin ammattiin, jossa voisi tutkia ihmisen rakennetta ja toimintaa vielä syvällisemmin. Koska suvussani oli paljon lääkäreitä, uskoin, että jatkaisin perinnettä ja vielä minustakin tulisi jonain päivänä lääkäri.

Possun dissektiota anatomian ja fysiologian tunnilla Amerikassa.
Senior Prom eli tanssiaiset.
Valmistujaiset lukiosta Amerikassa. Kuvassa koulumme vaihto-oppilaat minä mukaanlukien.
Lukion aikana päätökseni ammatin suhteen vaihtelivat lähes päivittäin. Saatoin olla muutaman päivän täysin varma, että haluan lääkäriksi, kunnes seuraavana päivänä päätinkin haluavani kätilöksi. Mieleni muuttui jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan pohtimiani ammatteja olivat kätilö, opettaja, sihteeri, sairaanhoitaja, ensihoitaja, psykologi, lääkäri sekä fysioterapeutti. Päätöksen tekoa vaikeutti vielä se, että poikaystäväni asui Yhdysvalloissa ja toiseksi se, että olin jo täysin kyllästynyt asumaan Suomessa.

Abi-vuoden puolessa välissä luulin olevani täysin varma tulevaisuuden suunnitelmistani. Minulla oli poikaystävä Yhdysvalloissa ja olin päättänyt muuttavani sinne opiskelemaan. Muutaman vuoden pituinen suhde poikaystäväni kanssa ajautui kuitenkin karille, ja hainkin opiskelemaan Suomeen Tampereen ammattikorkeakouluun hoitotyön linjalle. En kadu päätöstäni, sillä opinnot ulkomailla olisivat tulleet hyvin kalliiksi. Koin myös tarvitsevani läheisiä ystäviäni yrittäessäni päästä vanhan parisuhteen yli.
Minä ja ex-poikaystäväni ruotsinlaivalla.
Aloitettuani sairaanhoitajan opinnot Suomessa, olin taas täysin varma, että valmistuttuani lähtisin ulkomaille töihin. En voinut edes kuvitella jääväni Suomeen. Ulkomaat olivat jo kauan aikaa sitten vieneet sydämeni. Mitäs sitten kävikään… Löysin poikaystävän ja suunnitelmat alkoivat taas menettää muotonsa. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että jos jostain kumman syystä jään Suomeen sairaanhoitajaksi valmistuttuani, aion opiskella vielä lisää. Tällä hetkellä suunnitelmissa on lääkärin ura. Minut kuitenkin tuntien päätökseni voi vaihtua vielä moneen kertaan.

Olen tällä hetkellä Afrikassa Terve Afrikka -järjestön kautta. Nautin kolmen kuukauden Afrikan matkastani täysin rinnoin ja yritän oppia mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja sellaista, mitä Suomessa ei ole mahdollista kokea. Tällä hetkellä elän vain tässä hetkessä. Aika näyttää, minne tieni vie. Uskon, että jokainen löytää lopulta oman paikkansa. Tie sinne voi olla mutkikas tai suora, mutta paikoilleen ei saa jäädä.

Monet löytävät unelmiensa ammatin vain sattumalta. He ovat hakeutuneet jollekin alalle sen perusteella, että siellä oli täydennyshakupaikka tai ystävä haki myös sinne. Monille on myös käynyt niin, että ovat luulleet hakevansa siihen unelmiensa ammattiin, mutta puolessa välissä koulutusta huomanneet, että tämä ei olekaan heitä varten. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Niin kuin Keniassa on tapana sanoa ”Hakuna matata” eli ei huolen häivää.

Keniasta orpokodista.


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 
Venla Mäki-Ikola 
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

7.4.2014

Karhun Askelin kohti tulevaisuutta

Pidin lupaukseni ja kävin Virtain Karhun Askel -tekstiilipajalla uudemman kerran. Tällä kertaa tapasin siellä palkkatuella työskentelevän 19-vuotiaan Alinan. Alina on suorittanut peruskoulun jälkeen sisustus- ja verhoilualan tutkinnon sekä ylioppilastutkinnon. Kaksoistutkinnon hän suoritti Turussa.

Alina Karhun askel -työpajalla Virroilla.

Valmistumisensa jälkeen Alina palasi takaisin kotiseudulleen Virroille toukokuussa 2013. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten hän ilmoittautui TE-toimistoon työnhakijaksi. Melko pian tämän jälkeen Alinalle tuli TE-toimistolta kirje, jossa ilmoitettiin työmahdollisuudesta työpajalla. Alina soitti sinne ja kävi haastattelussa.

Vielä silloin hän ei työtä vastaanottanut, koska oli jo ehtinyt sopia au pair -paikasta Liettuassa. Niinpä hän matkusti ulkomaille hoitamaan lapsia ja tekemään taloustöitä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Perheessä teetettiin myös viikonloppuisin töitä, vaikka oli sovittu vapaista viikonlopuista. Muutaman kuukauden jälkeen Alina sai tarpeekseen, pakkasi tavaransa ja matkusti kotiin Virroille.

Reilun kuukauden hän oli kotona työttömänä, sitten TE-toimistolta tulleessa kirjeessä kerrottiin pajalla olevasta työpaikasta. Alina tarttui puhelimeen ja soitti Riitalle, joka toimii pajan vetäjänä. Sovittiin työsuhteen alkamisesta ja työsopimuksen tekemisestä. Näin Alina lähti pajatoimintaan mukaan.

Asiassa päästiin nopeasti eteenpäin, koska Alina oli käynyt pajalla haastattelussa jo aiemmin ja Riitta muisti hänet. Sopimus on tehty puoleksi vuodeksi eli heinäkuun alkuun. Mikään ei silti estä Alinaa lähtemästä pajalta, jos jotain muuta työtä ilmenee. Alinan päivät pajalla täyttyvät pitkälti kankaan leikkaamisesta, pakkaamisesta sekä silitystyöstä. Hän toimii niin sanotuissa aputöissä.

Alina työn touhussa Karhun askel -työpajalla.

Kysyessäni pajan hyviä puolia, Alina vastaa nopeasti: ”Mukavat työkaverit”. Eli tärkeintä on mukava ilmapiiri. Toisena tulee mieleen raha eli palkka työpajalla on suurempi kuin työttömyyskorvaus. Alina pitää tärkeänä työpajatoiminnassa, että hänellä säilyy arkirytmi sekä motivaatio työhön.

”Työttömänä kotona ollessani vain turhaantuisin, enkä kokisi itseäni hyödylliseksi”, hän miettii. Hyvänä puolena mieleen tulee myös työpajatoiminnasta saatava työtodistus. Ja tämän lisäksi työpajan vetäjä voi toimia suosittelijana seuraavaa työpaikkaa etsiessä.

Huonoja puolia kysyessäni, Alina miettii hetken kunnes tokaisee, että asiakkaita voisi käydä enemmän pajalla. Tämä toisi vaihtelua työpäiviin.

Jutellessamme tulevaisuudesta Alina kertoo, että tekstiiliala ei kiinnosta. Huonekalujen verhoilua hän voisi jossain vaiheessa ajatella ammattina. Alina kaipaa työtä, joka sisältää asiakaspalvelua ja vaihtelevia työpäiviä. Hän onkin löytänyt TE-toimiston sivuilta maininnan oppisopimuksella opiskelusta hailuotolaisessa kahvilassa. Hakemus on lähetetty ja vastauksen pitäisi tulla ihan näinä päivinä. Joten jännittävissä tunnelmissa tämä nuori nainen elelee – onko suuntana seuraavaksi Oulun seutu ja merimaisemat. Se jää nähtäväksi…

Kiitos Alinalle mukavasta haastattelusta. Toivotan hänelle oikein hyvää talven jatkoa sekä onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin!



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Hansu
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

2.4.2014

Karhun Askel – startti työelämään

Virroilla työpajatoiminta tunnetaan nimellä Karhun Askel. Toiminta on lähtenyt liikkeelle vuonna 1995 puuosastolla. Nykyään kaupungissa toimii tekstiiliosasto, puu- ja muoviosasto sekä remonttipaja. Itse kävin tutustumassa tekstiiliosaston toimintaan.

Karhun askel -työpajan tekstiiliosasto.

Karhun Askel -tekstiiliosasto toimii Ahjolan teollisuusalueella, hieman Virtain keskustan ulkopuolella. Tällä hetkellä siellä on työssä pajan vetäjä Riitta, kaksi nuorta sekä muutama ammattiompelija. Toiminta perustuu tilaustöiden tekemiseen, joka asettaakin toiminnalle tiukat aikataulut. Vierailuni aikana siellä oli työn alla 500 kappaleen verhotilaus.

Työpajalle hakeutuminen tapahtuu TE-toimiston kautta. Pääsääntöisesti nuoret ovat yli 17-vuotiaita ja vailla työtä tai koulutusta. Pajatoiminta on hyvä tapa kartuttaa työkokemusta ja saada kokemusta esimerkiksi tekstiilialasta. Näin nuori pääsee kokeilemaan, soveltuuko hän alalle.

Nuoret, joilla ei ole tekstiilialan koulutusta, toimivat ensin aputöissä. Harjoitteluaika kestää muutamasta viikosta maksimissaan kolmeen kuukauteen. Jos aika sujuu mukavasti, niin tämän jälkeen hän pääsee palkkatyöhön. Ammattitutkinnon omaavat nuoret pääsevät suoraan palkkatyöhön. Heillä koeaika on maksimissaan kolme kuukautta. Nuorille tehdään sopimus työpajan kanssa 6–10 kuukaudeksi.

Työpäivät pajalla ovat maanantaista perjantaihin klo 8–15. Työaikaan sisältyy puolen tunnin ruokatauko sekä kaksi kahvitaukoa päivän aikana.

Työskentelyjakson aikana on mahdollista päästä kahden viikon työharjoitteluun johonkin yritykseen. Pajan vetäjä Riitta kyselee paikkoja ja joskus nuori itsekin on aktiivinen ja hankkii itselleen harjoittelupaikan. Tällä tavalla pääsee tutustumaan itseään kiinnostavaan alaan ja saa kokeilla käytännössä miltä alan työ tuntuu. Tämä on hyvä mahdollisuus tutustua eri ammatteihin.

“Harjoittelumahdollisuutta käytetäänkin paljon”, kertoo Riitta. “Ja kokemukset ovat hyvät eli muutama nuori on saanut tätä kautta työpaikankin. Virroilla yrittäjät ja yritykset ovat suhtautuneet erittäin positiivisesti työharjoittelukäytäntöön. Joskus pajalta jopa kysellään nuoria yrityksiin harjoittelujaksolle. Samaan työpaikkaan pääsee vain kerran eli työnantajalla ei ole mahdollisuutta ketjuttaa pajan työntekijää.”

Kiitos Virtain Karhun Askel -tekstiiliosaston henkilökunnalle, että sain vierailla luonanne. Itselleni jäi vierailusta erittäin positiivinen kuva ja niinpä päätinkin, että jatkan bloggaamista Virtain Karhun Askeleesta vielä ainakin toisen kirjoituksen verran. Käyn nimittäin haastattelemassa erästä siellä työskentelevää nuorta naista. Myöhemmin kuullaan hänen mietteitään. Eli palaillaan…..



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 
Hansu
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

27.3.2014

Voi mikä uni! Sellaisen elämän haluaisin – ja aion ainakin yrittää!

Doe tutkimusmatkalla Sanssi-kortin maailmaan 2/4:

Näin viime yönä unta. Unessa kävelin nimettömässä kaupungissa kohti kauppaa. Olin jostain syystä siitä erityisen varma. Matkalla kaivoin taskustani kännykän, joka muistutti minua maksamattomista laskuista ja se ahdisti minua ensin hieman. Sitten painoin maksa laskut -kohtaa ilman huolta huomisesta, koska tiesin (jostain älyttömästä syystä) tililläni olevan riittävästi rahaa. Sitten muistin hakevani kaupasta ruoka-aineet huomisen duunin eväisiin. Tarvitsin niitä, koska joudun ajamaan omalla autollani pitkän matkan lentokentälle. Työt olivat jossain kauempana ja olin kovin innoissani.

Tällainen tunne olisi mukava ottaa unistaan mukaan, mutta ainut tapa saada se on nähdä ihan oikeaa vaivaa. Sellaisen elämän haluaisin. En tiedä saanko, mutta aion ainakin yrittää. Tulevaisuus pyörii ajatuksissa unissakin ja miksi ei? Varsinkin, kun nyt tutkin Sanssi-korttia, niin se saa maalailemaan monenmoisia mahdollisuuksia.

Korttia tutkiessani törmäsin kahteen asiaan, jotka täytyy nostaa pöydälle:

Luin Sanssi-kortista monesta eri ns. virallisesta lähteestä ja kaikkia lähteitä yhdistää se pahin mahdollinen moka. Sisältö oli käsittämättömän kuivaa. Minusta katosi kaikki into niitä tietopaketteja lukiessani. Kyllähän ne asiaa olivat, mutta miten asiasta voi innostua, kun teksti on kuivaa kuin Sahara. Tekosyynä tälle ei voi olla se, että virallinen asia ei saa tai ei voi olla värikästä ja mielenkiintoista. Virallinen teksti saa houkutella myös ilmaisullaan, ei se ole kiellettyä.

Sanssi-kortin esite.
Toisessa ääripäässä on se, että yrittää olla nuorekas/naseva/hauska kertoessaan nuorille suunnatusta tuotteesta. Jos se tehdään oikein, niin se toimii ja kiinnostaa sitä kautta. Aina näin ei valitettavasti ole. Jos oikeasti kiinnostavaa ja hyödyllistä korttia mainostetaan kuin tyhmille apinoille, niin minkälaisena voi olettaa nuoren itsensä tuntevan. Innostamisen sijasta voi syntyä kuva, että nuorta ei voi ottaa vakavasti. Se nuori nyt vaan pitää ottaa mukaan leikkiin, koska muuten kaikille käy Suomessa huonosti. Onko tilanne oikeasti näin? Ei minustakaan, joten asiaa ei saisi esittää näin.

Yritin löytää netistä oikeasti nuorien kirjoittamia juttuja Sanssi-kortista, mutta ei niitä löydy. Satunnaisia mainintoja, ei mitään muuta. Miten voi näin olla? Jos jotkut, niin nuoret kirjoittavat ajatuksiaan netissä. Minäkin olen niin tehnyt ja tiedän varmaksi, etten ole ainoa. Miksei Sanssista kysellä ja jutella netissä? Siitä ei selkeästi tiedetä ja jos tiedetään, niin asia ei näyttäisi kiinnostavan. Näin villinä veikkauksena luulen syyn löytyvän kuivasta sisällöstä. Enkä ihmettele.

Onko tilanne todellakin näin? Haluaisin tietää totuuden. Olisi mahtava saada kuulla ajatuksia nuorilta ja työnantajiltakin. Miten tantereen osapuolet näkevät tilanteen? Heidän avullaan saisi varmasti hyvän kuvan Sanssi-kortista ja siitä, miten se toimii käytännön tasolla. Ihmisiä etsimään siis!

Terveisin Doe

PS. Luin Aamulehdestä 16.12.2013 jutun työttömyydestä Pirkanmaalla. Jutun pointtina oli vertailla Pirkanmaan kuntia siitä näkökulmasta, kuka joutuu maksamaan eniten sakkoja siitä, ettei ole nähnyt vaivaa työttömien eteen. Juttu kattoi siis kaikki työttömät nuoresta senioreihin. Nättiä jutussa? Pienissä kunnissa tilanne näyttää oikein hyvältä. Rumaa jutussa? Suurissa kunnissa näin ei ole. Tottahan on se, ettei juttu kerro sitä, että ihmiset saa töitä. Se kertoo sitä, että jossain nähdään vaivaa asian eteen. Se rohkaisee, että asian eteen tehdään töitä!


Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Doe
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

26.3.2014

Tutkinto töitä tekemällä — Oppisopimuksella ammattiin


Oletko aina oppinut paremmin itse tekemällä kuin kuuntelemalla, lukemalla ja kirjoittamalla? Jos vastaus on kyllä, saattaa oppisopimus olla sinua varten, joten lukaise eteenpäin! Oppisopimus on koulutusmuoto, jossa käytäntö kohtaa teorian. Oppisopimus sopii opiskelijoille, jotka tietävät, mihin ammattiin haluavat ja jotka haluavat heti päästä käytäntöön käsiksi.

Mikä ihmeen oppisopimus ja kenelle?


Koulutuksesta noin 80 prosenttia tapahtuu käytännön työssä työpaikalla ja loput 20 prosenttia perinteisemmän opiskelun keinoin oppilaitoksessa. Oppisopimuksella voi suorittaa perustutkinnon, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon, ja oppisopimuskoulutukseen voi hakeutua kuka tahansa 15 vuotta täyttänyt.

"Pirkanmaalla oppisopimuskoulutuksen aloittaa vuosittain jopa noin 1 800 opiskelijaa. Viime vuoden puolella pirkanmaalaisista samana vuonna peruskoulun päättäneistä nuorista 11 ja ammattistartin käyneistä nuorista viisi aloitti oppisopimuskoulutuksen", kertoo Tredun oppisopimuskeskuksen koulutussuunnittelija Kaisa Uusitalo. Uusitalo kannustaakin nuoria hakeutumaan yhä rohkeammin oppisopimuksen pariin. Vaikka työkokemusta ei vielä ehkä olekaan ehtinyt kertyä, on peruskoulun päättäneillä nuorilla puolellaan etu oppisopimuspaikkaa hakiessaan: heidän kouluttamisekseen työnantajalle maksetaan korotettua koulutuskorvausta.

Tekemällä oppii!


Kuten sanottua, oppisopimus on käytännönläheinen opiskelutapa, jolla voi saada itselleen ammatillisen tutkinnon. Oppisopimus on määräaikainen työsuhde, jossa opiskelija toimii työntekijänä työpaikalla työskennellen vähintään 25 tuntia viikossa, ja työnantaja maksaa opiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Käytännössä oppisopimuskoulutuksessa saa siis koko ajan kerrytettyä työkokemusta samalla, kun opiskelee itselleen tutkintoa. Työn ohessa opiskelija opiskelee ns. teoriaopintoja eli tietopuolisia opintoja sovitussa oppilaitoksessa. Näin opiskelija pääsee saman tien soveltamaan oppimaansa käytäntöön. Oppisopimus sopii sellaisille, jotka ovat valmiita opiskelemaan normaalia itsenäisemmin ja tekemään oikeaa työtä oikean työpäivän verran.

Kuinka oppisopimuskoulutukseen pääsee?


"Oppisopimuskoulutuksen pääsykokeena on työhaastattelu", tiivistää Uusitalo oivallisesti kertoessaan oppisopimuskoulutukseen hakeutumisesta. Mitään aikaavievää pääsykokeisiin pänttäystä ei siis tarvita! Tietysti työpaikan saantikaan ei useimmiten ole ihan helppo nakki. TE-toimiston nuorten palveluihin ja nuorilletoita.fi -nettisivuille saattaa silloin tällöin tulla ilmoituksia avoimista oppisopimuspaikoista, mutta paras tapaa löytää sopiva oppisopimuspaikka on lähteä rohkeasti työnhakuun ja lähestyä itseä kiinnostavia työnantajia. Jos oppisopimukseen aikova opiskelija on työsuhteen alkaessa työtön työnhakija (eli ei ole töissä eikä kirjoilla missään oppilaitoksessa), työnantaja voi hakea TE-toimistosta palkkatukea koko oppisopimuskoulutuksen ajaksi, minkä lisäksi jokaiselle työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta korvaamaan opiskelijan ohjaamiseen ja arviointiin käytettyä aikaa. Nämä rahanarvoiset valttikortit takataskussaan on työpaikkaankin hieman helpompaa päästä käsiksi.

Oppisopimuksen kesto määritellään yksilöllisen koulutustarpeen mukaisesti opiskelijan aikaisempi osaaminen huomioiden. Jos oppisopimuskoulutuksessa aikoo suorittaa perustutkinnon, on tyypillisin koulutusaika 2,5 ̶ 3 vuotta, aivan kuten ammattioppilaitoksissakin.

Mitä tapahtuu oppisopimuksen solmimisen jälkeen?


Opiskelijan saatua työpaikan hänen tulee ottaa yhteyttä oppisopimuskeskukseen, jolloin selviää työtehtäviin soveltuva tutkinto ja se, milloin tietopuolista koulutusta on alkamassa. Oppisopimuskeskus hankkii tarvittavan tietopuolisen koulutuksen ensisijaisesti seuraavista Pirkanmaan alueen oppilaitoksista: Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, Tampereen aikuiskoulutuskeskus, Ahlmanin ammattiopisto, Tampereen palvelualan ammattiopisto, Varalan urheiluopisto tai Valkeakosken ammatti- ja aikuisopisto.

Kun oppisopimuskoulutuksesta on sovittu, voi varsinainen opiskelu eli työnteko alkaa! Työpaikalta nimetään aina vastuullinen työpaikkakouluttaja, joka saa oppisopimuskeskukselta perehdytyskoulutuksen ja toimii opiskelijan arvioijana ja ohjaajana työpaikalla.

Oppisopimusopiskelu on itsenäisempää opiskelua kuin tavallinen tutkinnon suorittaminen ammattiopistossa, joten oppisopimuskoulutus voi ajoittain tuntua raskaalta. Sen paras puoli on kuitenkin ehdottomasti se, että opiskelija pääsee heti yhdistämään opiskeltua teoriatietoa ja tekemään töitä käytännössä. Ja kuka tietää, parhaassa tapauksessa koulutuksen ja työn teon jälkeen saattaa kädessä olla tutkintopaperin lisäksi jatkoa työsopimukselle! 
 
 
Tredun videolta voit vielä katsoa, miten oppisopimus toimii:



Kirjoittanut/Takuulla tekemistä! 
Telma Rivinoja 
Blogitiimin vetäjä, Tampereen ammattikorkeakoulu

Sanssi-kortilla taisteluun tilastoja vastaan

Työllisyysasioissa ei olla Ylä-Pirkanmaalla viime vuosina edetty onnellisten tähtien alla. Tilastoihin ovat tehneet rumia piikkejä yritysten lomautukset sekä muutamien isojen yritysten yritystoiminnan päättymiset. Kun kyse on muutenkin vanhusvoittoisista muuttotappiokunnista, niin ei hyvä.

 

Nuoren pitää saada töitä ja rytmiä päivään


Tilanne on tietenkin ikävä kaikille, mutta eniten huolettaa nuorten asema. Moni nuori haluaa työllistyä lapsuutensa kotikuntaan tai perustaa perheen maalle pois kaupungin sykkeestä. Unelmana voi olla oma pieni punainen mökki järven rannalla. Joillekin voi olla helppo ajatella nuoren haluavan suurten keskusten sykkeeseen, mutta kyllä meitä rauhallisuutta rakastavia löytyy. Aina yhtälö ei kuitenkaan ole aivan helppo, eivätkä pelkät unelmat riitä. Töitä pitäisi löytyä.

Pitkäaikaistyöttömyys ei ole hyväksi kenellekään, mutta erityisen ikävää se on juuri nuorille. Kun aiempaa työkokemusta ja ehkä koulutustakin on vasta hyvin vähän, saattaa ammatillinen itsetunto olla varsin alhaalla. Eikä työttömyysjakso sitä ainakaan nosta. Jos nurkassa nyhjääminen on ainut asia, minkä nuori tietää, niin mihinkäs siitä sitten ponnistamaan.

Toinen aivan konkreettinen ongelma liittyy päivä- ja viikkorytmin katoamiseen. Kun aamulla ei tarvitse herätä töihin tai kouluun, tulee helposti illalla valvottua kauemmin. Livennyt päivärytmi karkottaa entisestään työelämästä. Aamuherätyksistä tulee työttömyyden jatkuessa aina vain hankalampia. Moni työtön nuori toivookin, että olisi edes joku paikka mihin mennä aina samaan aikaan aamusta.

 

Nuorten työttömyys Ylä-Pirkanmaalla


Nuorten työttömyys on Ylä-Pirkanmaalla valitettavan suurta. “Vuoden 2013 joulukuun tilastojen mukaan alle 25-vuotiaita työttömiä oli Virroilla 62, Ruovedellä 20 ja Mänttä-Vilppulassa 68”, kertoo Päivi Tulijoki Pirkanmaan TE-toimistosta.

Kun näihin määriin laskettaisiin mukaan vielä 25–29-vuotiaat työttömät ja eri toimenpiteissä olevat nuoret (työkokeilu, työvoimakoulutus, kuntouttava työtoiminta) niin päädyttäisiin seutukunnalla melko ikäviin työttömyyslukuihin. *tähän voi asettaa syvän huokauksen*. Lisäksi työllisyyskatsauksen tilastot sisältävät tiedot vain TE-toimiston listoilla olevista nuorista. Alueella on myös sellaisia työttömiä nuoria, jotka eivät ole aktiivisia työnhakijoita eivätkä siten näy näissä luvuissa.

 

Nuoren työllisyyskierteen katkaisuun Sanssi-kortti


Yksi keino nuorisotyöttömyyden kierteen katkaisemiseksi tai ainakin vähentämiseksi on Sanssi-kortti. Viime keväänä Pirkanmaalla postitettiin työttöminä olleille alle 30-vuotiaille nuorille Sanssi-kortti. Kortin kanssa nuori voi mennä vaikka suoraan yrityksiin työpaikkaa kysymään ja siten mahdollisesti edesauttaa työllistymismahdollisuuksiaan.

Yrittäjälle Sanssi-kortti tarkoittaa n.700 euron kuukausittaista tukea palkanmaksukuluihin. Luulisi siis Sanssi-kortillisen työtä kyselevän aktiivisen nuoren olevan monessa yrityksessä melko toivottu vieras.

Ja kyllä se Sanssi-kortti on jonkinlaista jalansijaa löytänytkin! Päivi Tulijoen mukaan vuoden 2013 alusta syyskuuhun mennessä Sanssi-kortin avulla oli työllistynyt Virroilla 53, Mäntässä 52 ja Ruovedellä 23 nuorta. Edellisvuonna 2012 vastaavat luvut olivat Virroilla 24, Mäntässä 10 ja Ruovedellä 12, joten kasvun näkee selkeästi.

Sanssi-kortti ja sen kautta saatava palkkatuki ovat yhä tuntemattomia monille alueen yrittäjille, mikä on suuri harmi, mutta toivottavasti potentiaalia sen lisäkäyttöön on edelleen olemassa.

Katso videot! Intersportin ja Kaukoravintolat Oy:n sekä nuoren kokemuksia Sanssi-kortin hyödyistä:

Nuorisotakuu - Sanssi-kortti (TEMvideot 28.11.2013)
Palkkaa nuori Sanssi-kortilla (Haussafi 28.1.2014)

...................................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Anneli
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa

Villi kortti

Doe tutkimusmatkalla Sanssi-kortin maailmaan 1/4:

Nyt ei ole helppoa olla nuori. Ei ole oikeastaan helppoa olla kukaan nyky-Suomessa, kun tuijotetaan työkenttää. Korkeimmilta portailta huudellaan, että tarvitaan työvoimaa ja nykyinen työväestö vanhenee liian nopeasti. Samassa työntekijöiden pulassa huudellaan muutosta kasvavaan nuorisotyöttömyyteen. Miten voi olla, että paikassa, jossa on liian vähän työntekijöitä, on samaan aikaan hälyyttävä määrä työttömiä nuoria?

Tuima.fi-sivusto sohaisi ampiaispesää mehukkaalla tavalla esittelemällä 8.10.2013 Kun sossun tuki riittää -jutun 26-vuotiaasta Tatusta, joka nostaa sossusta rahaa, eikä tee mitään muuta. Paitsi pelaa paljon tietokonepelejä ja nukkuu iltaa. Ensimmäisenä minulla heräsi ajatus, että miten Tatu jaksaa tuollaista elämää?

Itselläni on vielä koulu kesken, eikä varmuutta tulevasta ole. Mutta en haluaisi tuollaista elämää. Minulta löytyy kunnianhimoa ja haluan nähdä, että minua odottaa tulevaisuus, kunhan näen vaivaa sen eteen. Ja tiedän ja uskon, että kaltaisiani nuoria on sankoin joukoin rakentamassa tulevaisuuttaan. Työlästa se on varmasti, mutta mielestäni vaivannäkö ja asenne ovat silloin kaikista tehokkaimmat aseet.

Tutkiessani erilaisia mahdollisuuksia löysin yhden erittäin kiinnostavan tapauksen, Sanssi-kortin. Vähän on hassu nimi, mutta ajatuksen pohjalta kortin idea on vähintään kiinnostava. Kyseessä on nopean silmäyksen jälkeen valtion takaama porkkana työnantajille, jos he palkkaavat nuoren työnhakijan riveihinsä. Vaatimukset työllistettävälle ovat yksinkertaisia: sinun pitää olla alle 30-vuotias ja työtön. Sen lisäksi sinun pitää olla ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Se kuulostaa ja mielestäni onkin yksinkertaista, ja toivottavasti monet työttömät nuoret ovat tehneet näin. Jos näin on, niin palkatessa nuoren yritys/säätiö/yhdistys/kunta saa kuukaudessa palkkatukea valtiolta 700 euroa.

Tuo Sanssi-kortti kuulostaa helpolta ratkaisulta ongelmaan. Yritys/säätiö/yhdistys/kunta saa valtiolta rahaa takaisin palkatessaan työttömän nuoren. Ajatuksena se on ihan no-brainer -tasoa. Onko kuitenkin mahdollista, että kyseessä on liian helppoa ollakseen totta -tilanne? Jos tämä toteutuisi, niin luulisi nuorisotyöttömyyden ainakin vähenevän.

Tämä on kaikin puolin kiinnostava asia ja mahdollisuus, josta ainakin minä haluan enemmän tietoa. Vaikka Sanssi-kortti on valtakunnallinen hanke, löytyy se myös toiminnassa ihan täällä Pirkanmaalla, mikä on mahtavaa. Alan kaivella asiaa hieman enemmän ja toivon, että löytäisin jopa jonkun kortin avulla työllistyneen nuoren, jolta löytyisi ensikäden tietoa tästä maagisesta kortista.

Palataan asiaan!

Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Doe
Virtain toimipiste, Tampereen ammattikorkeakoulu
Ylä-Pirkanmaa