Nuorten työpajat valmistautuvat jouluun

Monissa nuorten työpajoissa ympäri Pirkanmaata on ollut joulun alla hyörinää ja vilinää kuin pukin pajassa konsanaan. Pipari ja glögi tuoksuvat, joulumieli nostaa tunnelmaa.

Tiedäthän työpajat?

Työpajoilla on mahdollisuus työkokeiluun ja tuettuun työllistymiseen, sekä kuntouttavaan työtoimintaan. Työpajat tarjoavat työttömille töitä, valmennusta työelämään, tukea ja koulutusta henkilökohtaisen tarpeen mukaan.

Ruoveden työpajat ovat ilahduttaneet jouluisilla somistuksillaan myös ohikulkijoita. Ruovesi on hyvä esimerkki työpajatoiminnasta, sillä sieltä löytyy todella monenlaista pajaa ja tukitoimintaa nuorille.

Kannattaa tutustua tarkemmin Ruoveden monipuoliseen pajatarjontaan:

• Etsivä nuorisotyö
• Kierrätyskeskus
• Kuntouttava työtoiminta
• Mikropaja
• Poikien työpaja Monttu
• Tyttöjen työpaja Amanda
• Ympäristöpaja

Ja joulun jälkeen pajatoiminta pyörähtää jälleen käyntiin...Tervetuloa!

Takuulla tekemistä! toivottaa kaikille blogin seuraajille Oikein Mukavaa Joulua!
Kuvat: Marjo Autio

Monet nuoret edelleen työtä vailla

Kirjoitimme vajaa vuosi sitten Ylä-Pirkanmaan rumista työllisyystilastoista. Vuoden 2014 syys- ja lokakuun työllisyystilastot on nyt julkaistu, joten on mielenkiintoista tarkistaa tämän päivän tilanne. Mitä kuuluu Pirkanmaan pohjoisosan kunnille nyt? Yleisessä tiedossa on se, että monissa Ylä-Pirkanmaan kunnissa yritykset ovat joutuneet lomauttamaan työntekijöitään. Tämä ei voi tietää hyvää nuortenkaan työllisyyden kannalta.

Koulutusten alku kaunisti aavistuksen syyskuun tilastoja. Lokakuun lopun tilannekatsaus ei ihan niin valoisa kuitenkaan enää ollut. Silloin alle 25-vuotiaita työttömiä Virroilla oli 47 (10/2014), kun heitä vuotta aiemmin oli vain 38 (10/2013).

Myös Ruovedellä nuorisotyöttömyys oli nousussa. Lokakuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli 29 (10/2014). Vuotta aiemmin heitä oli vain 19 (10/2013). Mänttä-Vilppulassa työttömien määrä laski yhdellä. Lokakuussa 2014 heitä oli 55.

Samuli työllistyi Sanssi-kortin avulla. Kaikki nuoret eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Kuva: Lahja.

Tilastot eivät kerro, mitä viime vuoden työttömille nuorille on tapahtunut. Ovatko he muuttaneet isompiin kaupunkeihin? Ovatko he työllistyneet? Ovatko he aloittaneet opiskelun? Tai ovatko he mukana esim. työkokeilussa, työvoimakoulutuksessa tai kuntouttavassa työtoiminnassa?

• Muuttoliikettä on ollut, erityisesti Mäntästä tasaisena virtana jo pidempään. Opiskelemaan nuoria lähti syksyllä enemmän kuin edellisenä syksynä. Nuorten työllistyminen on nyt syksyllä ollut vähäistä, kesällä sanssikortin avulla työllistyttiin hyvin. Työkokeiluissa, työtoiminnassa ja Kalotissa nuoria on melko paljon koko ajan, arvioi Pirkanmaan TE-toimiston yritysneuvoja Päivi Tulijoki.
  

Sanssi-tukien määrässä ei alkuvuonna ole tapahtunut merkittävää muutosta. Tilasto ei myöskään kerro paikkakuntaa, mihin nuoret ovat työllistyneet. Työllistyminen ei siis välttämättä ole tapahtunut juuri nuoren asuinkunnassa.

Tammi-lokakuun 2014 aikana Sanssi-kortin kautta työllistyneiden määrä oli Juupajoella 6 (1-10/14) ja 7 (1-10/13), Mänttä-Vilppulassa vastaavat luvut olivat molempina vuosina 54, Ruovedellä 30 (1-10/2014) ja 27 (1-10/2013) sekä Virroilla 48 (1-10/2014) ja 53 (1-10/2014).


Heli Antila
lehtori
TAMK/ Virtain toimipiste

Nuorten toiveet todeksi

Joskus kuulee väitettävän, ettei nuorilla ole vaikutusmahdollisuuksia. Väitteitä säestetään helposti sanomalla, ettei nuorten toiveita kuitenkaan koskaan toteuteta, vaikka niitä pyydettäisiinkin. Totuus on onneksi toisenlainen.

Yläkoululaiset toivoivat vessaremonttia ja mopokatosta Virroilla.

Virtain kaupunki on ollut neljän vuoden aikana mukana valtakunnallisessa aloitekanava-palvelussa. Alussa nuorten viestejä ja toiveita tuli palveluun hyvinkin paljon, mutta aktiivisuus hieman väheni alkuinnostuksen jälkeen. Havaittavissa on ollut myös väärinkäytöksiä, sillä ilmeisesti muutamat aikuisetkin ovat lähestyneet kunnan päättäjiä nuorille tarkoitetun median kautta.

Mutta moni Virtain nuorten toiveista on myös toteutunut.

• Koululle on saatu mopokatos, yläkoulun vessoja on kunnostettu, koripalloharrastusta kokeiltiin ja ruokailun yhteyteen saatiin puhdas juomavesi, luettelee nuorisosihteeri Raili Katajamäki nuorten toteutuneita toiveita.

Nuorten toiveet liittyvät lähinnä koulu- ja harrastusmaailmaan. Joitakin esityksiä on tullut sellaisistakin asioista, jotka eivät ole toteutuskelpoisia (valtava ostoskeskus, junaliikennettä Tampereelle vaikka vain kerran viikossa, uimahalli jne.)

Virtain yläkoulun mopokatos. Kyllä mopojen nyt kelpaa odotella ajajaansa sateisen koulupäivän ajan.

Nuortenideat.fi jatkaa toimintaa

Aloitekanavatoiminta loppuu Suomessa 1.3.2015. Uusi nuorten verkko-osallistumispalvelu, Nuortenideat.fi, avataan vuoden 2015 alussa. Se tulee osaksi oikeusministeriön demokratiapalveluita. Demokratiapalvelut tarjoavat kansalaisten sähköisten palveluiden kokonaisuuden. Koordinaatti tarjoaa maksuttomat asiantuntija- ja tukipalvelut organisaatioiden käyttöön.

Nuortenideat.fi on maksuton ja kaksikielinen vaikuttamispalvelu. Esimerkiksi yhden kunnan alueelta vaikuttamispalveluun voivat avata omat sivunsa niin yksittäiset koulut ja oppilaitokset, järjestöt, kunnan eri hallintokunnat, nuorten toimijaryhmät ja muut paikalliset tai valtakunnalliset toimijat.

Nuortenideat.fi toimii välineenä myös demokratiakasvatuksessa. Koordinaatti tekee viestinnällistä ja koulutuksellista yhteistyötä esimerkiksi historian- ja yhteiskuntaopin opettajien ja oppilaskunnan ohjaavien opettajien kanssa. Tukipalveluina tarjotaan muun muassa toiminnallisia ja osallistavia menetelmiä sekä materiaalia osallisuudesta ja vaikuttamisesta.

Palvelussa nuoret voivat ideoida omia muutosehdotuksiaan sekä kommentoida ja kannattaa muiden ideoita. Ideoista muodostuu aloitteita, jotka etenevät joko Kuntalaisaloite.fi-palveluun tai käsittelyyn muuta kautta. Nuoret voivat seurata asioiden käsittelyä ja saavat tiedon päätöksestä. Kasvatuksellinen näkökulma korostuu palvelussa ja nuorta tuetaan itse viemään asiaa eteenpäin.

Heli Antila
lehtori
TAMK/ Virtain toimipiste

Sairaanhoitotyön kokemuksiani Keniasta

Sairaanhoitajan ammatti on oiva valinta, jos haluaa avustustyöhön kehitysmaihin. Itse olen sairaanhoitajaopiskelija ja olin toisen opintovuoden lopussa kolme kuukautta Keniassa Terve Afrikka -järjestön kautta tekemässä käytännön harjoittelua paikallisessa sairaalassa. Olen aina haaveillut avustustyöstä ja tulevaisuudessa haluaisinkin töihin pakolaisleiriin tai jonnekin sota-alueelle.

Kuva 1: Kolmen kuukauden työharjoittelu Keniassa

Keniassa tuli koettua kaikennäköistä. Sairaanhoitajana pääsin tutustumaan paikalliseen naisvankilaan. Vangeilla oli päällään mustavalkoraidalliset puvut. Lauloimme ja tanssimme vankien kanssa käsi kädessä. Vankilan työntekijöillä oli toivomuksena, että auttaisimme vankeja kuntoutumisessa.

Kuva 2: Naisvankilassa apua vangeille kuntoutumiseen

Viikonloppuisin kävin muutamissa eri orpokodeissa hoitamassa orvoiksi jääneitä lapsia. Yksistään Keniassa on yli kolme miljoonaa orpoa lasta. Suurin syy lapsien orvoiksi jäämiselle on abortin laittomuus ja köyhyys. Äidit joutuvat pitämään lapsen, vaikka heillä ei olisi varaa elättää lasta. Lapsen synnyttyä äiti jättää lapsensa esimerkiksi kuiluun tai tien viereen paperipussiin, josta joku sen mahdollisesti löytää ennen kuin on liian myöhäistä. Lapsilla on kova läheisyyden tarve ja syliin on lähes jatkuvasti kiipeämässä lapsi toisen lapsen perään. Jopa kahdeksanvuotiaat lapset jonottavat syliin istumista ja halaamista.

Kuva 3: Orpokodin lapsilla on kaipuu syliin

Pääsimme myös toteuttamaan Afrikkalaista kotihoitoa. Menimme keskenämme ainoastaan tulkki mukanamme savimajoista savimajoihin köyhässä kylässä, kyselimme kyläläisten terveydestä, pohdimme mahdollisia diagnooseja ja annoimme terveysvinkkejä. Hankalaksi työn teki ihmisten köyhyys ja se, että emme ole lääkäreitä. Lapsiperheissä saattoi olla käytettävissä vain yhdeksän euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei saa edes yhtä ateriaa päivässä. Meidän siis piti soveltaa sairauksien hoitokeinoja ihmisten varallisuuteen nähden, mikä oli todella haastavaa.

Kuva 4: Kotihoitoa annetaan kierrellen kylissä

Suomessa ja Afrikassa sairaanhoitajan työnkuvissa on paljon eroja. Keniassa sairaanhoitaja ei tee mitään likaisia töitä. Nämä työt kuuluvat omaisille. Jos potilaalla ei ole omaisia, ei kukaan ole korjaamassa ja pesemässä tämän vaatteita tai likaisia lakanoita. Minulla kävi monesti sääliksi potilaita, joilla ei ollut omaisia hoitamassa heitä, ja he olivat ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa jo ties kuinka monta päivää. Muutaman kerran vaihdoinkin joidenkin potilaiden lakanat ja tein heille vuodepesut. Potilaat olivat kovin kiitollisia ja kehuivat hurjan paljon. Muut sairaanhoitajat taas katsoivat minua ihmeissään, että miten minä tuollaista jaksoin tehdä.

 

Kuva 5: Pieni potilas tervehtymässä

 

Kuva 6: Äidin ja lapsen yhteinen hetki

Sairaanhoitajaopiskelijat eivät saa ohjausta. Valmiit sairaanhoitajat olettivat, että osaamme jo kaiken - varsinkin kun on valkoihoinen. Muutaman kerran on tapahtunut niin, että sairaanhoitajat ovat vain kadonneet jonnekin ja olemme opiskelijoiden kanssa pyörittäneet osastoa keskenämme. Afrikkaan harjoitteluun tullessa tulee siis olla itsevarma hoitotyön taidoistaan ja kerrata koulussa oppimaansa itsenäisesti. Pitää löytyä rohkeutta ja olla kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Sairaalassa näkee paljon vääryyttä, julmuutta ja kuolemaa. Pitää siis olla tarpeeksi vahva kohtaamaan tällaisia asioita. Harjoittelu antaa paljon, kun huomaa, että on oikeasti tekemässä tärkeää työtä.

Kuva 7: Hoitotyössä Afrikassa tarvitaan monipuolista osaamista ja rohkeutta

Välineitä ei ole tarpeeksi, joten sairaalassa oppi improvisoimaan. Kaikesta mitä oli käytettävissä pyrittiin muotoilemaan ja tekemään tarvittavia hoitovälineitä. Sairaalassa oppi trooppisista sairauksista paljon ja vastaan tuli myös tauteja, joista on lukenut vain historiankirjoista. Pääsimme myös pitämään seksivalistusta ja jakamaan nuorille perheille slummeihin kondomeja lahjoituksina.

Kuva 9: Äiti ja lapsi arkiaskareissa kylänraitilla

Suomessa sairaanhoitajan työnkuvaan ei kuulu synnytysten avustaminen. Afrikassa Sairaanhoitaja on myös kätilö, vaikka koulutus onkin yhtä pitkä kuin Suomessa. Täällä olenkin päässyt auttamaan useita synnytyksiä heti muutaman synnytyksen observoinnin jälkeen. Synnytyssalissa pitää kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä verta saattaa roiskua hyvinkin paljon ja monella synnyttäjällä on HIV.
 

Kuva 8: Lapset olivat innoissaan nähdessään valkoihoisen suomalaisen

Kaikki potilaat ottivat minut aina paremmin kuin hyvin vastaan. Onhan se potilaille once in a lifetime -tilaisuus nähdä valkoihoinen niin läheltä ja päästä jopa juttelemaan tälle. Olin ainut valkoihoinen sairaalassa. Kaikki tuijottivat ja huutelivat perääni. Aluksi se tuntui ahdistavalta, mutta siihen tottui nopeasti. Valkoihoisia arvostetaan suuresti. Suurin osa lapsista on innoissaan valkoihoisen nähdessään ja kikattavat ja supisevat, kun kävelen heidän sänkyjen ohi.

Kuva 10: Sydämeni jäi Afrikkaan ja kokemus rikastutti minua monella tapaa

Kaiken kaikkiaan kokemus oli antoisa ja henkisesti kasvattava. Matka rikastutti maailmankatsomustani ja avasi silmiäni. Opin ymmärtämään erilaisia kulttuureita ja sain kyvyn kommunikoida ilman yhteistä kieltä. Epävarmuus hoitajana vaihtui itsevarmuudeksi. Suomen oloja oppii arvostamaan aivan eri tavoin, kun on nähnyt millaista on elää ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita tai kattoa pään päällä. Sydän sulaa, kun nälkää näkevät lapset jaksavat aina vain hymyillä. Kokemus auttoi minua löytämään itseni ja nyt koenkin, että elämäntehtäväni on auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Kuvat 1 - 10 ottanut Venla

............................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Venla
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Mikä minusta tulee isona - eräänlainen urapolku

Oli vuosi 2000 ja jotakin päälle, kun minun, 15-vuotiaan teinin piti päättää mikä minusta tulee isona. Mikään muu ei ollut varmaa kuin se, että lukioon en halunnut. Syy oli hyvin yksinkertainen: lukeminen ei oikein kiinnostanut. Mietin hakisinko opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta sinne olisi ollut pääsykokeet. Jälkikäteen ymmärrän, että valitsematta jäämisen pelko taisi olla syy miksi en hakenut. Käsillä halusin jotain tehdä ja päädyin hakemaan parturi-kampaajaksi.

Koulutusvalinta osui aika nappiin, sillä tutkintotodistukseni keskiarvo oli omasta mielestäni hyvä ja kun opiskeli sellaista mikä kiinnosti, sujui lukeminen ihan toisella tapaa kuin yläasteella. Koulu valmensi (jälkikäteen ajatellen) työelämään melko löyhästi. Asiakaspalvelun tunneilla oikeiden hiustenleikkausasiakkaiden kanssa keskityttiin tiukasti laatuun, eikä niinkään työn tekemiseen kuluvaan aikaan. Siispä koulusta valmistuttuani hain työpaikkaan omalle kylälle. Kahden viikon työssäolon jälkeen minulle sanottiin, ettei hitaalle parturille ole enää töitä.

Työharjoittelun kautta työelämään

Ilmoittauduin työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi ja aloin itse laittamaan hakemuksia parturi-kampaamoihin. Pääsin erääseen parturi-kampaamoon työhaastatteluun ja työnantaja ehdotti, että kokemattomuuteni vuoksi tulisin alkuun työharjoitteluun työmarkkinatuella. Käytännössä se tarkoitti sitä, että olin töissä kaksi viikkoa työttömyystuella, johon oli lisätty joitakin euroja ruokarahaa ja lisäksi olin oikeutettu opastukseen ja ohjaajaan. Kahden viikon harjoittelujakson jälkeen kirjoitettiin automaattisesti toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työnantaja sai lisäksi minun palkkaamisestani jotakin työllistämistuen tapaista joitakin kuukausia.

Töissä opin paljon työkavereilta ja tekemisen kautta työkokemus alkoi näkyä laadun lisäksi myös työvauhdissa. Puolitoista vuotta vierähti. Työ ja työkaverit olivat mukavia. Myöhemmässä vaiheessa tuli näkemyseroja työnantajan kanssa, jolloin myös ammattiliitto tuli hyvin tutuksi. Eli takaisin lähtöruutuun, mikä minusta tulisi isona?

Kaverini vinkkasi isosta elintarvikealan yrityksestä ja sanoi, että palkka on hyvä ja työkaverit mukavia, joten hain sinne. Työhaastattelun perusteella en olisi varmaan päässyt töihin pelkillä parturi-kampaajan papereilla, mutta sattumoisin olin ollut kesätöissä rakennusalalla ammattikouluvuosina, joten työnantaja totesi, etten varmaan pelkää työntekoa. Työ oli mukavaa ja työkaverit aivan ihania, mutta tajusin muutaman vuoden päästä itsekin, ettei se ollut sellainen paikka, jossa olisi viihtynyt pidemmän päälle, esimerkiksi eläkeikään saakka. Viisi vuotta kuitenkin vierähti.  

Rohkeuteni voitti - sain unelmieni opiskelupaikan ammattikorkeakoulussa

 
Kotona sanoin miehelleni, että mieli tekisi hakea lähihoitajaksi, kun en aiemmin ollut uskaltanut hakea. Hän sanoi, että hae saman tien sairaanhoitajaksi. Ensimmäinen ajatus oli, että olen vain parturi-kampaaja, ei mitään jakoa hakea ammattikorkeakouluun. Mieheni kuitenkin sanoi, että miksi hakea toinen toisen asteen tutkinto. Niinpä. Seuraavassa haussa hain sitten sairaanhoitajaksi ja koska ammattikoulun todistus oli hyvä, pääsin pääsykokeisiin. Jännitin ihan älyttömästi! Ensimmäisellä hakukerralla olin varasijalla 100+ jotain. Kun ilmoitus tästä tuli totesin, että uudestaan en hae, nehän nauraa siellä. Todellisuudessa olin jännittänyt niin paljon pääsykokeessa, että se näkyi tuloksissa ja valitsematta jäämisestä olikin tullut totta.

Hain seuraavassa haussa aikuispuolelle lähihoitajaksi sekä kuitenkin uudestaan sairaanhoitajaksi (sillä eihän minulla ollut mitään menetettävää). Pääsin molempiin pääsykokeisiin hyvän todistukseni ansiosta. Piinaavan pitkän odotuksen jälkeen tuli kirje, jossa kerrottiin että pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi, ja täytin jo tarvittavat paperit valmiiksi. Seuraavalla viikolla tuli ilmoitus, että olin 3. varasijalla sairaanhoitajaksi. Totesin, että en varmasti pääse - toisin kävi. En ollut uskoa, kun paksu kirjekuori tippui postilaatikosta, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi ammattikorkeakoulun opiskelijaksi. Taisin soittaa opintosihteerille ja varmistaa, ettei kyseessä ollut vahinko. Ensimmäisellä viikolla, kun opinnot olivat jo alkaneet, jännitin koska tullaan ilmoittamaan, että kyseessä on virhe. Kukaan ei kuitenkaan tullut.

Nyt opintoja on takana kolme vuotta ja opinnäytetyön kirjoitus sekä syventävät opinnot ovat menossa. Kaksi kesää takana hoitotyötä, kokemusta on tullut paljon lisää. Toisaalta myös kaikki aikaisemmin tekemäni työ on opettanut jotakin ja osasta kokemuksesta on ollut hyötyä hoitoalallakin. Ainakin maalaisjärkeä osaan käyttää ja tiedän yleiset pelisäännöt. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä mikä on pohjakoulutukseltaan tai minkälaista työtä on tehnyt aiemmin, pitää vain luottaa itseensä ja uskoa siihen mihin haluaa tähdätä. Nyt taidan tietää mikä minusta tulee isona.

............................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Henna
Hoitotyön opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Kirpputori voittaa vaateshoppailussa

Oona nuukailee -juttusarjassa "Täyttä asiaa Kirpparilöydöistä" 2/6

Sandin paita, Tommy Hilfigerin pusero, pellavahame, pikkumusta, vintage-jakku… Ostan mielelläni vaatteita käytettynä. Kirpputorilla opiskelijan on hyvä olla, sillä edulliset hinnat hellivät ja valikoima on isoissa kaupungeissa runsas. Ekologinen näkökulma on myös tärkeä, sillä luonto ei kestä uusien tekstiilien taakkaa. Miksei hyödynnettäisi vanhoja?

Vaateshoppailu on intohimo monelle nuorelle aikuiselle. Kulutusyhteiskunta tuntuu toimivan niin, että jokaisiin opiskelijabileisiin on oltava uusi toppi tai pränikät tennarit. Opintotuki tuskin venyy moisiin hankintoihin ilman kaurapuuroviikkoa.

Paljonko haluat käyttää rahaa vaatteisiin?
Kirppariostokset vievät vain murto-osan uusien vaatteiden hinnasta.
Budjetoi ja säästä.

Puurokuuri ei kuitenkaan ole pakollinen, vaikka uusia asuja hankkisikin. Aloitteleva kirppiskävijä pääsee harrastukseen nopeasti käsiksi, sillä Tampereelta löytyy kirpputoreja jokaisen mieltymyksiin.

Kannatatko ketjua vai tahdotko torille?

Ketjuissa toimivat kierrätysliikkeet ovat omia suosikkejani, sillä ne ovat siistejä ja hyvin organisoituja. Vaatteet on lajiteltu huolellisesti ja ne ovat edullisia. Useassa paikassa on hyvät sovituspisteet, ja tuotto menee yleensä hyväntekeväisyyteen.

Perinteiset kirpparit pöytävarauksineen voivat olla ihania tai laimeita, riippuen valikoimasta. Koska jokainen myyjä määrittelee itse tuotteensa, hintataso ja laatu vaihtelevat hurjasti. Jos olet valmis penkomaan tai haluat itse myydä vaatteita, normikirpputori on hyvä vaihtoehto. Tuotto menee siis suoraan myyjälle, mutta pöytävuokra on maksettava.

Kesäiset torikirpparit ovat hauskoja, koska silloin pääsee vuorovaikutukseen myyjän kanssa ja voi kuulla tarinoita tuotteista. Nopeiden ostopäätösten tekeminen on etu, samoin taito tinkiä. Muista varata mukaan käteistä, sillä myyjillä tuskin on maksupäätteitä. Tuoton saa tietysti kirppismyyjä.

Netin valtakautena erilaiset nettikirpputorit ovat myös suosittuja. Netistä ostettaessa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä vaatteen istuvuutta tai kuntoa ei pääse tarkastamaan. Pyydä siis riittävät tiedot myyjältä ennen ostopäätöstä. Varmista ainakin vyötärön, rinnanympäryksen ja lantion mitat istuvuuden vuoksi.

Onnistunut ostos sopii omaan tyyliin ja vartaloon

Käytettynä kannattaa etsiä hyvänkuntoisia vaatteita ja asusteita. Kirppareilla on tarjolla laaja kirjo tyylejä ja aikakausia aina pintamuodista vintageen tai massateinistä rokkariin. Tutki tuote tarkasti reikien ja kulumien varalta. Jalkineet voi jättää rauhaan, sillä edellisen omistajan jalka on luultavasti muokannut kenkää tiettyyn malliin. Iskemättömät kengät toimivat tietysti.

Jos vaatteessa on vika, joka on helposti korjattavissa, kannattaa se silti ostaa. Korjaaminen on mukavaa hommaa, jos taitoja riittää.

Jatkuva uutuuksien hankkiminen aiheuttaa tavaraähkyn ja ostoskrapulan.

Vaatteiden kokomerkintöjä ei kannata tuijottaa, sillä varsinkin vintagen mitoitus poikkeaa nykyisestä huomattavasti. Entisajan M voi vastata nykyistä S:ää tai XS:ää. Suuresta osasta vintagea kokomerkintöjä ei löydy ollenkaan, sillä ennen vanhaan useat vaatteet olivat itse ommeltuja tai mittatilaustyönä valmistettuja.
 

Pesu ja paikkaus ovat parasta ensiapua

Hankinnat kannattaa pestä pesuohjeen mukaan ennen käyttöä. Kirppisvaatteen pinnassa ei ole myrkyllisiä käsittelyaineita kuten uutena ostetussa, mutta itselle voi olla miellyttävämpää, jos vaatteen silti pesee. Tietyt bakteerit kuolevat vasta 60 asteessa, mutta mikäli materiaali on herkkä, alempi lämpötila kelpaa. Pesukoneeseen sopimattomat ostokset voi pestä käsin tai pyyhkiä kostealla. Esimerkiksi laukuille käy pyyhkiminen ja huolellinen tuulettaminen, ja korut voi pestä miedolla saippuavedellä.

Mikäli ostat vaatteen, joka haisee varastolle tai pahvilaatikolle, kokeile tuulettamista, pakastamista tai etikkakäsittelyä. Yksittäisiä hajukohtia voi yrittää poistaa alkoholilla.

Pidäthän vaatteistasi hyvää huolta. Huolellisen huollon ansiosta kirppislöytö kestää myös toisen elämän. 

......................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Oona Uski
Liiketalouden opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

Näistä pikkujouluista lompakko kiittää

Oona nuukailee -juttusarja alkaa. Miten onnistuvat "Pikkujoulut edullisesti" 1/6.

Ensimmäinen joulukuvasto tuli postissa lokakuussa. Kaupat varustautuvat vuoden ihanimpaan juhlaan hyvissä ajoin, jotta myyntivolyymi on varmasti riittävän suuri. Piparkakkumuotit, kimaltavat pakettikortit ja muu mukava tilpehööri luovat tunnelmaa, mutta samalla ne tekevät loven opiskelijan lompakkoon. Jouluiset juhlat onnistuvat myös pienellä budjetilla. 

Valaistus ja musiikki luovat tunnelmaa

Jos et halua täyttää kotia tonttukrääsällä, keskity olennaiseen. Siivoa huolella, karsi pikkusälä ja panosta tunnelmalliseen valaistukseen: kynttilät ja lyhdyt ovat ihania, ja niitä saa edullisesti lähes joka kaupasta. Huolehdithan kuitenkin paloturvallisuudesta.

Pidä jouluinen fiilis katossa tunnelmallisella valaistuksella.

Musiikiksi sopii suosikkibiiseistä koottu soittolista. Voit myös olla old school ja lainata kasan jouluisia cd-levyjä kirjastosta.

Itsetehty ruoka tekee juhlan

 

Tarjoilu voi olla edullista. Vaihtoehtoja ei tarvitse olla useita, kunhan ruokaa on riittävästi jokaiselle vieraalle. Omatekoiset leivonnaiset ovat edullisia ja maistuivat kaikille. Joulupiparit ja -tortut ovat makea klassikko, suolaiseksi sopii kaikki pitsasta kanapiirakkaan. Valmisruoka tulee kalleimmaksi, joten tee itse mahdollisimman paljon.

Jos vieraita on tulossa kymmenittäin, jaa kuluja ja pyydä kutsuttuja tuomaan mukanaan syötävää tai juotavaa. Huomioithan, etteivät kaikki vieraat välttämättä juo alkoholia: glögi on hyvä vaihtoehto niin alkoholittomana kuin terästettynä. 

Black tie, tai naamiaiset

 

Hyvä keino hauskaan tunnelmaan on pitää naamiaisaiheiset pikkujoulut. Parhaat asut ovat itse koottuja, ja puvun osia saa esimerkiksi kirppareilta. Keksi teema, jonka ympärille on helppo pukeutua: satuhahmot ja eri aikakaudet ovat simppeleitä. Juhlavaa pukeutumista toivova kirjoittaa kutsuun black tie.

Itämaisen tanssijan asu vai Neuvosto-upseerin uniformu?
Bileiden teema määrittää pukeutumisen.

Lahjoissa tärkeintä on hyvä mieli

 

Pikkujouluissa on kiva jakaa paketteja. Säästeliäs keksii aineettomia lahjoja, joten lupaudu lenkkiseuraksi tai kokoa ystävällesi Youtubeen biisilista. Toimita aineeton lahja kauniissa kortissa. Toinen vaihtoehto on kerätä porukalla parikymppiä kasaan ja lahjoittaa se kaikille tärkeään kohteeseen.

Hyvä mieli kestää pidempään kuin parin euron turhake. 

......................................
Kirjoittanut/Takuulla tekemistä!
Oona Uski
Liiketalouden opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu

MLL:n lastenhoitaja ilmoittautuu

On taas se hetki kun nauran kyyneleet silmissä pienen ihmisen hassuttelulle. Kohta kouluikäinen poika selittää totisena, kuinka lapsi voi syntyä myös pyllynreiästä, jos vain painaa mahaa synnytyksen hetkellä. Uskaltaisin veikata, että jommalla kummalla meistä on jäänyt pari keskeistä anatomian oppituntia välistä.

Kävin Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitokurssin vuosia sitten ennen kuin olin yläasteen päättötodistustakaan kouraani saanut. Epävarmana nuorena tyttönä aloin heti kiertää perheissä, joissa vanhemmat tahtoivat tilata hoitajan kotiinsa silmäteräänsä hoitamaan omien menojensa ajaksi. Jäin orpona lapsen seuraan ja mietin, kuinka saisin tunnit sujumaan edes jotenkuten sulassa sovussa. Kummasti siihen hommaan oppi ja itsevarmuus sekä heittäytymiskyky kehittyivät hurjalla vauhdilla. Pian huomasin vanhempien tulevan kotiin aivan liian aikaisin. Tajusin, että olen lapselle ainutlaatuinen henkilö, sillä annan todella aikaani. Vanhemmilla on muitakin velvollisuuksia, mutta lastenhoitajana olen vain lasta varten. Itseni likoon laittaminen näkyy lapsessa, joka selvästi nauttii seurastani ja uskaltautuu paljastamaan jotain sisäisestä maailmastaan. Usein sitä harmittelee, kun ei ole otsaan kiinnitettyä kameraa, jolla tallentaisi kaiken mitä näen ja kuulen.

Koska en kuvaile töissä ollessani, tässä kuva metsäretkeltä, jonne päädyin veljeni kanssa. Lautasilla on pienen kokin bravuuria eli nakkitomaattia, joka koostuu – mistäs muustakaan kuin - porkkanoista ja lihapullista.

Olen näiden vuosien aikana kohdannut erilaisia perheitä ja jokaisesta kohtaamisesta olen kasvanut vähintään metrin henkisesti. Olen huomannut, että tulen toimeen mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja menen rohkeasti vieraisiin tilanteisiin jännityksestä huolimatta. Tämä työ on siis opettanut minulle paljon itsestäni ja antanut onnistumisen kokemuksia. Uskaltaisin väittää, että lastenhoitotyö on ollut yksi suurimmista tekijöistä kriittisinä teinivuosinani, kun etsin itseäni ja piilossa uinuvaa poweria. Kasvattavimpia ovat varmasti olleet ne tilanteet, joissa lapsi on käyttäytynyt haastavasti, mutta olen osannut sammuttaa sytytyslangan ennen totaaliräjähdystä.
 
Erilaisilta perheiltä olen oppinut erilaisia tapoja luovia tilanteissa. Ihan kakkavaipan hävittämisestä lähtien olen saanut käyttökelpoisia ideoita, joista parhaimmat tulen hyödyntämään, kunhan äitiydyn. Tänään vasta tunnustelen kasvavan poikani potkuja sisälläni, mutta pian kyllä kiepautan hänenkin vaippansa pöntön päällä ennen kuin heitän vaipan roskikseen. Eipä jää niin paljon hajuja roskiksen läheisyyteen kärpäsiä keräämään. Fiksua!

Viime vuodet olen himmaillut perheiden suhteen. Enää on vain muutama tuttu perhe, joissa käyn silloin tällöin. Tenttien ja muiden kiireiden vastapainoksi lasten kanssa puuhaaminen tuntuu lomalta. Harvassa tilanteessa pystyn rentoutumaan yhtälailla, sillä olen vuosien aikana oppinut näkemään maailmaa lasten silmin ollessani heidän kanssaan. Kummasti alkaa kuraleikit ja lumikinokset kiinnostaa tätäkin muka-aikuista. Joskus oikein naurattaa ajatus siitä, että täällä sitä kömmitään vaatteet ruvassa riemusta hirnuen ja palkka vaan juoksee.

Onneksi kuuntelin aikoinaan äitini neuvoa ja ilmoittauduin lastenhoitokurssille. Se on yksi näistä elämän valinnoista, joita en ole joutunut katumaan. Kurssilla opiskeltiin lastenhoitoasiaa kerran viikossa muutaman kuukauden ajan ja loppuvaiheessa oli harjoittelu lapsiperheessä. Valmiiden lastenhoitajien taitoja pidetään yllä MLL:n hoitajatapaamisissa ja luennoilla, jotka toisinaan tukevat aiheiltaan myös tulevaa ammattiani. Uusia kursseja järjestetään ympäri Suomen, Tampereellakin puolivuosittain.

Katso seuraava kurssin ajankohta ja lisätietoa osoitteesta http://hameenpiiri.mll.fi/perheille/lastenhoitoapua/lastenhoitokurssit/. Osallistu ihmeessä, jos olet vähintään 16-vuotias ja epäilet, että tässä olisi keino antaa perheelle paljon, mutta saada itse vielä enemmän.
 
......................................
Never too old,
Mötti