MLL:n lastenhoitaja ilmoittautuu

On taas se hetki kun nauran kyyneleet silmissä pienen ihmisen hassuttelulle. Kohta kouluikäinen poika selittää totisena, kuinka lapsi voi syntyä myös pyllynreiästä, jos vain painaa mahaa synnytyksen hetkellä. Uskaltaisin veikata, että jommalla kummalla meistä on jäänyt pari keskeistä anatomian oppituntia välistä.

Kävin Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitokurssin vuosia sitten ennen kuin olin yläasteen päättötodistustakaan kouraani saanut. Epävarmana nuorena tyttönä aloin heti kiertää perheissä, joissa vanhemmat tahtoivat tilata hoitajan kotiinsa silmäteräänsä hoitamaan omien menojensa ajaksi. Jäin orpona lapsen seuraan ja mietin, kuinka saisin tunnit sujumaan edes jotenkuten sulassa sovussa. Kummasti siihen hommaan oppi ja itsevarmuus sekä heittäytymiskyky kehittyivät hurjalla vauhdilla. Pian huomasin vanhempien tulevan kotiin aivan liian aikaisin. Tajusin, että olen lapselle ainutlaatuinen henkilö, sillä annan todella aikaani. Vanhemmilla on muitakin velvollisuuksia, mutta lastenhoitajana olen vain lasta varten. Itseni likoon laittaminen näkyy lapsessa, joka selvästi nauttii seurastani ja uskaltautuu paljastamaan jotain sisäisestä maailmastaan. Usein sitä harmittelee, kun ei ole otsaan kiinnitettyä kameraa, jolla tallentaisi kaiken mitä näen ja kuulen.

Koska en kuvaile töissä ollessani, tässä kuva metsäretkeltä, jonne päädyin veljeni kanssa. Lautasilla on pienen kokin bravuuria eli nakkitomaattia, joka koostuu – mistäs muustakaan kuin - porkkanoista ja lihapullista.

Olen näiden vuosien aikana kohdannut erilaisia perheitä ja jokaisesta kohtaamisesta olen kasvanut vähintään metrin henkisesti. Olen huomannut, että tulen toimeen mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja menen rohkeasti vieraisiin tilanteisiin jännityksestä huolimatta. Tämä työ on siis opettanut minulle paljon itsestäni ja antanut onnistumisen kokemuksia. Uskaltaisin väittää, että lastenhoitotyö on ollut yksi suurimmista tekijöistä kriittisinä teinivuosinani, kun etsin itseäni ja piilossa uinuvaa poweria. Kasvattavimpia ovat varmasti olleet ne tilanteet, joissa lapsi on käyttäytynyt haastavasti, mutta olen osannut sammuttaa sytytyslangan ennen totaaliräjähdystä.
 
Erilaisilta perheiltä olen oppinut erilaisia tapoja luovia tilanteissa. Ihan kakkavaipan hävittämisestä lähtien olen saanut käyttökelpoisia ideoita, joista parhaimmat tulen hyödyntämään, kunhan äitiydyn. Tänään vasta tunnustelen kasvavan poikani potkuja sisälläni, mutta pian kyllä kiepautan hänenkin vaippansa pöntön päällä ennen kuin heitän vaipan roskikseen. Eipä jää niin paljon hajuja roskiksen läheisyyteen kärpäsiä keräämään. Fiksua!

Viime vuodet olen himmaillut perheiden suhteen. Enää on vain muutama tuttu perhe, joissa käyn silloin tällöin. Tenttien ja muiden kiireiden vastapainoksi lasten kanssa puuhaaminen tuntuu lomalta. Harvassa tilanteessa pystyn rentoutumaan yhtälailla, sillä olen vuosien aikana oppinut näkemään maailmaa lasten silmin ollessani heidän kanssaan. Kummasti alkaa kuraleikit ja lumikinokset kiinnostaa tätäkin muka-aikuista. Joskus oikein naurattaa ajatus siitä, että täällä sitä kömmitään vaatteet ruvassa riemusta hirnuen ja palkka vaan juoksee.

Onneksi kuuntelin aikoinaan äitini neuvoa ja ilmoittauduin lastenhoitokurssille. Se on yksi näistä elämän valinnoista, joita en ole joutunut katumaan. Kurssilla opiskeltiin lastenhoitoasiaa kerran viikossa muutaman kuukauden ajan ja loppuvaiheessa oli harjoittelu lapsiperheessä. Valmiiden lastenhoitajien taitoja pidetään yllä MLL:n hoitajatapaamisissa ja luennoilla, jotka toisinaan tukevat aiheiltaan myös tulevaa ammattiani. Uusia kursseja järjestetään ympäri Suomen, Tampereellakin puolivuosittain.

Katso seuraava kurssin ajankohta ja lisätietoa osoitteesta http://hameenpiiri.mll.fi/perheille/lastenhoitoapua/lastenhoitokurssit/. Osallistu ihmeessä, jos olet vähintään 16-vuotias ja epäilet, että tässä olisi keino antaa perheelle paljon, mutta saada itse vielä enemmän.
 
......................................
Never too old,
Mötti